Supreme Administrative Court decision (Korkein Hallinto-Oikeus) of 10 November 2017 - KHO:2017:172
Publisher | Finland: Supreme Administrative Court |
Publication Date | 10 November 2017 |
Citation / Document Symbol | KHO:2017:172 |
Other Languages / Attachments | FIN_SAC_KHO_2017_172 |
Related Document(s) | Supreme Administrative Court Decision (Korkein hallinto-oikeus) of 10 November 2017 - KHO:2017:173 |
Cite as | Supreme Administrative Court decision (Korkein Hallinto-Oikeus) of 10 November 2017 - KHO:2017:172, KHO:2017:172, Finland: Supreme Administrative Court, 10 November 2017, available at: https://www.refworld.org/cases,FIN_SAC,5a5c987d4.html [accessed 28 May 2023] |
Comments | on the legal preconditions of an unaccompanied minor's deportation to his country of origin according to the Finnish Aliens Act and the Finnish Child Welfare Act |
Disclaimer | This is not a UNHCR publication. UNHCR is not responsible for, nor does it necessarily endorse, its content. Any views expressed are solely those of the author or publisher and do not necessarily reflect those of UNHCR, the United Nations or its Member States. |
Table of Contents
Key considerations of the court
Original language of the decision
Other comments, references or feedback
Disclaimer: The part in English below is an unofficial summary translation, prepared by UNHCR. UNHCR shall not be held responsible or liable for any misuse of the unofficial translation. Users are advised to consult the original language version or obtain an official translation when formally referencing the case or quoting from it in a language other than the original.
Key facts
The applicant, an unaccompanied minor from Morocco, had applied for asylum in Finland. The applicant's mother and a grown-up sister with her family are still residing in Morocco and they have been in regular contact. The Finnish Immigration Service (hereafter Migri) had rejected the applicant's asylum application with a 2-year entry ban to the Schengen area and considered that he could be returned to Morocco. The applicant is suspected of having committed several crimes against property in Finland and has been taken into custody. According to the child protection services' statement 7 December 2017 return to Morocco would be harmful to the applicant's growth and development and would expose him to a risk of a criminal lifestyle. The child protection services has been in telephone contact with the applicant's mother who stated that she is homeless and unable to take care of the applicant. Migri considered that it is highly doubtful that the mother in fact is homeless at the moment and that she wouldn't be able to take care of the applicant. Migri considered that the applicant's development and rights are best ensured in his country of origin with his family and in his own linguistic and cultural environment.
Key considerations of the court
The Supreme Administrative Court stated that the Return Directive (2008/115/EC) Article 10 Section 2 requires that before removing an unaccompanied minor from the territory of a Member State, the authorities of that Member State shall be satisfied that he or she will be returned to a member of his or her family, a nominated guardian or adequate reception facilities in the State of return. It is therefore the authorities' responsibility to ensure the safety of the return and adequate reception. The Court considered that in the case it is uncontested that the applicant has a mother and a grown-up sister with her family in his country of origin. However, the mere fact that the applicant is in regular contact with his family doesn't in itself mean that it would be ensured that he would be returned to a member of his family or a legal guardian or that the adequate reception is ensured as required by the Return Directive. The applicant has been taken into care on 26 May 2016 and at the time of the judgment this was still on-going. The Court stated that this judgment will decide on the legal preconditions of the applicant's deportation to his country of origin according to the Aliens Act. The fact that he has been taken into care does not constitute an absolute hindrance for making a deportation decision. According to the Finnish Child Welfare Act, Article 45, Section 1, when a child has been taken into care, the municipal body responsible for social services has the right, in order to implement the purpose of taking the child into care, to decide on the child's whereabouts and care, upbringing, supervision and other care and the instruction and health care necessary for the provision of these. In relation to this, the applicant cannot be removed from the country before the child protection measures have ceased. Disclaimer: This is an unofficial translation, prepared by UNHCR. UNHCR shall not be held responsible or liable for any misuse of the unofficial translation. Users are advised to consult the original language version or obtain an official translation when formally referencing the case or quoting from it in a language other than the original.
Case outcome
On these grounds the decisions by Migri and the Administrative Court are to be quashed with regard to the deportation and the entry ban and the case is to be returned to Migri for a new handling.
Person of concern
Asylum seeker
Original language of the decision
Finnish
Related material
Return Directive (2008/115/EC) Article 10 Section 2
Ulkomaalaislaki (Aliens Act)
Lastensuojelulain 45 §:n 1 (Finnish Child Welfare Act, Article 45, Section 1)
Online source
http://finlex.fi/fi/oikeus/kho/vuosikirjat/2017/201705799
Other comments, references or feedback
A summary translation is available in Swedish at: http://finlex.fi/sv/oikeus/kho/vuosikirjat/2017/201705799
Full text of the case
10.11.2017/5799 KHO:2017:172
Ulkomaalaisasia - Yksin Suomeen tullut alaikäinen turvapaikanhakija - Käännyttäminen - Paluudirektiivi - Paluun turvallisuudesta ja vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuudesta varmistuminen - Huostaanotto
Diaarinumero: |
1285/4/17 |
Antopäivä: |
10.11.2017 |
Taltio: |
5799 |
Maahanmuuttovirasto oli hylännyt yksin Suomeen alaikäisenä tulleen Marokon kansalaisen A:n kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Maahanmuuttovirasto oli lisäksi päättänyt käännyttää A:n kotimaahansa Marokkoon ja oli määrännyt A:n kahden vuoden Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.
Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, oliko 17-vuotias yksin Suomeen tullut, Suomessa huostaanotettu A voitu käännyttää kotimaahansa Marokkoon ja määrätä kahden vuoden Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että paluudirektiivin 10 artiklan 2 kohta edellyttää, että ennen kuin ilman huoltajaa matkustava alaikäinen poistetaan jäsenvaltion alueelta, kyseisen jäsenvaltion viranomaisten on oltava varmoja siitä, että tämä alaikäinen palautetaan jollekin perheenjäsenelleen tai nimetylle holhoojalleen taikka että häntä varten on kohdevaltiossa järjestetty asianmukainen vastaanotto. Kyse on siten viranomaisen vastuusta varmistaa palautuksen turvallisuus ja asianmukainen vastaanotto. Asiassa oli sinänsä riidatonta, että A:lla oli kotimaassaan äiti ja täysi-ikäinen sisko perheineen. Korkein hallinto-oikeus totesi, että pelkästään se, että A oli kertonut olevansa säännöllisesti yhteydessä kotimaassa oleviin perheenjäseniinsä, ei yksinään voida katsoa osoitukseksi siitä, että hänet paluudirektiivin edellyttämällä tavalla varmuudella palautettaisiin jollekin perheenjäsenelleen tai nimetylle holhoojalleen taikka että häntä varten olisi kotimaassa järjestetty asianmukainen vastaanotto.
A oli otettu huostaan, ja huostaanotto jatkui selvityksen mukaan edelleen. Korkein hallinto-oikeus totesi, että tällä päätöksellä ratkaistiin ulkomaalaislain säännösten mukaiset oikeudelliset edellytykset A:n käännyttämiselle kotimaahansa. Huostaanotto ei itsessään ole ehdoton este käännyttämistä koskevan päätöksen tekemiselle. Lastensuojelulain 45 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on kuitenkin oikeus huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi päättää lapsen olinpaikasta sekä hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta ja näiden toteuttamiseksi tarpeellisesta opetuksesta ja terveydenhuollosta. Tähän nähden huostaanotettua A:ta ei voitu poistaa maasta ennen kuin lastensuojelutoimenpiteet olivat lakanneet.
Näillä perusteilla Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset oli kumottava käännyttämistä ja maahantulokieltoa koskevilta osin ja asia tältä osin palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 2 artiklan l alakohta
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (paluudirektiivi) 10 artikla
Ulkomaalaislaki 6 §:n 1 momentti, 105 b §, 146 § ja 150 §:n 1 momentti
Lastensuojelulaki 45 §:n 1 momentti
Päätös, josta valitetaan
Helsingin hallinto-oikeus 7.3.2017 nro 17/0187/1
Asian aikaisempi käsittely
Maahanmuuttovirasto on 3.11.2016 hylännyt Marokon kansalaisen A:n (jäljempänä myös "hakija" ja "valittaja") kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Maahanmuuttovirasto on lisäksi päättänyt käännyttää hakijan kotimaahansa Marokkoon ja on määrännyt valittajan kahden vuoden Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.
Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:
Perustelut käännyttämisen osalta
Ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos hänen voidaan tuomitun vankeusrangaistuksen perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä syyllistyvän rikokseen, josta on Suomessa säädetty vankeusrangaistus, tai epäillä syyllistyvän toistuvasti rikoksiin. (UlkL 148 § 1 mom. 8 k.)
Hakijan voidaan epäillä syyllistyneen toistuvasti rikoksiin, joten hänet käännytetään kotimaahansa Marokkoon.
Hakija on ilman huoltajaa Suomeen saapunut Suomesta turvapaikkaa hakeva alaikäinen. Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) viraston suosituksen mukaan alaikäistä turvapaikanhakijaa ei voida palauttaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa jos ei voida varmistua siitä, että lapsi vastaanotetaan siellä asianmukaisesti. Hakijan äiti ja hänen siskonsa asuvat Meknesissä ja hänen perheensä tulee taloudellisesti toimeen. Hakijalla on normaalit välit perheenjäseniinsä, joihin hän on pitänyt yhteyttä Suomesta. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakijan on turvallista matkustaa Meknesiin. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakijan tapauksessa voidaan varmistua siitä, että hänet sekä vastaanotetaan kotimaassaan asianmukaisesti että hänellä on myös toisasiallinen mahdollisuus palata kotiinsa turvallisesti.
Maahanmuuttovirasto on hakijan käännyttämisestä päättäessään ottanut huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan, kuten lapsen edun, hakijan oleskelun pituuden ja tarkoituksen, hakijan siteet Suomeen sekä hänen perheeseensä liittyvät kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahansa, hänen tekemiensä rikosten laadun ja yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheuttamansa haitan.
Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakija voidaan käännyttää Marokkoon ilman, että hän voi joutua siellä vainon, vakavan haitan tai epäinhimillisen taikka ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle.
Perustelut maahantulokiellolle
Ulkomaalaislain 147 a §:n 1 momentin mukaan käännyttämistä tai maasta karkottamista koskevassa päätöksessä määrätään vähintään seitsemän ja enintään kolmenkymmenen päivän aika, jonka kuluessa ulkomaalainen voi poistua maasta vapaaehtoisesti. Saman pykälän 2 momentin mukaan aikaa vapaaehtoiseen paluuseen ei määrätä, kun on olemassa pakenemisen vaara, henkilö katsotaan olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle tai oleskelulupahakemus on hylätty maahantulosäännösten kiertämisen johdosta, taikka kysymys on 103 §:ssä tarkoitetusta kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta jättämisestä ja nopeutetun menettelyn käyttämisestä.
Ulkomaalaislain 150 §:n 1 momentin mukaan maahantulokielto määrätään, jos aikaa vapaaehtoiselle paluulle ei ole 147 a §:n 2 momentin nojalla määrätty tai jos ulkomaalainen ei ole paluulle määrätyssä ajassa poistunut maasta vapaaehtoisesti, jollei 146 §:stä muuta johdu.
Hakijan voidaan Suomessa ollessaan epäillä syyllistyneen seuraaviin rikoksiin, joiden johdosta hänen on katsottu olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle.
1.2.2016 varkaus 5500/R/8217/2016
2.2.2016 varkaus 5500/R/7994/2016
9.2.2016 näpistys 5500/R/9769/2016
11.2.2016 näpistyksen yritys 5500/R/10296/2016
15.2.2016 näpistyksen yritys, järjestystä ylläpitävän henkilön vastustus 5500/R/11071/2016
29.2.2016 lievä petos 5500/R/13919/2016
3.3.2016 varkaus, kätkemisrikos 5500/R/14866/2016
29.6.2016 varkaus 5500/R/59182/2016
Hakija on syyllistynyt Suomessa varkauksiin ja näpistyksiin sekä niiden yritykseen.
Hakijalle ei ole määrätty aikaa vapaaehtoiselle paluulle, koska Maahanmuuttovirasto katsoo hakijan rikollisen toiminnan perusteella hänen olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Koska hänelle ei ole määrätty aikaa vapaaehtoiselle paluulle, hänelle on määrätty maahantulokielto.
Maahantulokieltoa ja sen pituutta määrättäessä Maahanmuuttovirasto on ottanut huomioon sen, ettei hakijalla ole Suomeen tai muuhun Schengenvaltioon sellaisia perhe tai työsiteitä, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi, sekä hakemuksen hylkäämisen perusteena olevat seikat.
Hallinto-oikeuden ratkaisu
Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Maahanmuuttoviraston päätöksestä tehdyn valituksen.
Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:
Perustelut
( - - )
3. Käännyttäminen ja maahantulokielto
Koska valittajalle ei ole myönnetty oleskelulupaa Suomeen, valittaja on voitu määrätä käännytettäväksi Marokkoon. Asiassa ei ole ilmennyt, että valittajalla olisi ulkomaalaislain 146 §:ssä tarkoitettuja siteitä Suomeen. Valittajan voidaan katsoa voivan palata turvallisesti Marokossa asuvan huoltajansa luokse eikä hallinto-oikeus katso valittajan palaamisen kotimaahansa olevan lapsen edun vastaista.
Valittajan epäillään syyllistyneen Suomessa ollessaan useaan muun ohessa omaisuuteen kohdistuvaan rikokseen ja valittajan voidaan siten katsoa olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Hallinto-oikeus katsoo, että Maahanmuuttovirasto on voinut jättää määräämättä valittajalle ulkomaalaislain 147 a §:n 2 momentissa tarkoitetun vapaaehtoisen paluun ajan. Maahantulokiellon pituutta ei ole edellä esitetyt seikat huomioon ottaen pidettävä liian pitkänä tai kohtuuttomana.
4. Suullinen käsittely
Kun otetaan huomioon perusteet, joihin valittaja on kansainvälisen suojelun ja oleskeluluvan saamiseksi vedonnut, asian käsittelyn eri vaiheissa kirjallisesti esitetty selvitys ja käytettävissä oleva maatietous, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asiakirjoista ilmenevän ja valittajan esittämän lisäksi tarpeen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Näin ollen suullisen käsittelyn järjestäminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.
Muut sovelletut oikeusohjeet
Ulkomaalaislaki 6, 147 ja 148 §
Laki kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta sekä ihmiskaupan uhrin tunnistamisesta ja auttamisesta (vastaanottolaki) 41 §
Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Rautiainen ja Henna Rintala. Esittelijä Isabella Lahti.
Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Valittaja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut maasta poistamisen täytäntöönpanon kieltämistä. Asiassa on vaadittu, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa on lisäksi vaadittu suullisen käsittelyn toimittamista.
Valittaja on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:
Hallinto-oikeuden perustelut ovat äärimmäisen lyhyet, eikä harkinnassa ole otettu huomioon valituksessa esitettyjä seikkoja alaikäisen lapsen edusta. Asiassa ei ole millään tavalla varmistettu sitä, että valittaja otettaisiin vastaan asianmukaisella tavalla. Valituksessa on esitetty, ettei valittajalla ole vastaanottaja vaikka muodollinen yhteys perheenjäsenten kanssa on olemassa.
Valittaja olisi kotimaassaan erityisen haavoittuvassa asemassa ottaen huomioon hänen ikänsä. Vaikka valittajalla on yhteys hänen äitiinsä, ei äiti tulisi huolehtimaansa hänestä millään tavoin. Sama koskee hänen siskoaan ja tämän perhettä. Valittaja olisi täysin omillaan kotimaassaan. Suomen lain mukaan hänen vanhempansa olisivat vastuussa hänestä niin pitkään kuin hän on täyttänyt 18 vuotta. Kuten valittaja on kertonut, hänen isänsä on huolehtinut hänestä siihen asti, kun isä on kuollut vuonna 2014. Tämän jälkeen valittaja on poistunut kotimaastaan. Valittaja toteaa, että jo maasta poistuminen ja sen salliminen vasta 14,5-vuotiaalle osoittaa, ettei hänestä ole huolehdittu eikä tulla huolehtimaan asianmukaisesti.
Valittaja toteaa myös, ettei hallinto-oikeus ole ottanut huomioon asiassa lainkaan sosiaalityöntekijän lausuntoa ja lapsen etua. Sosiaalityöntekijän antaman lausunnon mukaan valittajan edun mukaista on jäädä Suomeen ja elää olosuhteissa, jotka tukevat hänen kehitystään. Edelleen lausunnon mukaan lapsen turvallisen kasvuympäristön takaaminen sekä asianmukaisen koulutuksen ja terveydenhoidon saaminen on ensisijaista.
Valittajalle on määrätty kahden vuoden Schengen-aluetta koskeva maahantulokielto. Valittaja toteaa, että hänet on tuomittu muutamasta nuorena henkilönä tehdystä omaisuusrikoksesta. Kysymys on ollut nuoruuden tyhmyydestä ja valittaja on oppinut "läksynsä" eikä ole enää jatkanut lainvastaista toimintaa.
Ottaen huomioon kaikki muu asiassa esitetty, maahantulokielto loukkaa perusteettomasti valittajan oikeuksia ja että kielto loukkaa oikeuksia enemmän kuin on välttämätöntä.
Ottaen huomioon kaikki asiassa esitetty, myös oleskelulupaa puoltavat ja käännyttämistä vastaan puhuvat seikat ovat painavampia kuin käännyttämisperuste.
Merkitään, että korkein hallinto-oikeus 4.5.2017 antamallaan välipäätöksellä taltionumero 2178 kieltänyt käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.
Maahanmuuttovirasto on antamassaan lausunnossa todennut muun ohella:
Valituksen liitteeksi on toimitettu lastensuojeluviranomaisen 7.12.2016 päivätty lausunto. Lausunnon mukaan valittaja on sopeutunut ryhmäkotiin ja valittajan käännyttäminen olisi haitallista tämän kasvulle ja kehi-tykselle. Lausunnossa katsotaan, että käännyttäminen voisi johtaa valittajan traumatisoitumiseen, altistaa hänet rikolliselle elämäntavalle ja sitä kautta myös väkivallalle. Lausunnon mukaan lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat olleet puhelimitse yhteydessä valittajan äidin kanssa 3.11.2016. Valittajan äiti on tuolloin kertonut olevansa sairas ja asunnoton, ja ettei hänellä ole edellytyksiä huolehtia valittajan turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Äiti on toivonut, että valittaja saisi jäädä Suomeen.
Lastensuojeluviranomaisen lausunnossa mainittu tieto siitä, että valittajan äiti on sairas ja asunnoton, perustuu pelkästään äidin omaan kertomukseen. Valituksessa ei ole erikseen vedottu äidin terveydentilaan tai asunnottomuuteen tai kerrottu äidin olosuhteista tarkemmin, vaan yleisluontoisesti todettu, ettei valittajan äiti tulisi huolehtimaan valittajasta asianmukaisesti.
Valittaja on jatkanut säännöllistä yhteydenpitoa äitinsä ja siskonsa kanssa Marokosta poistuttuaan. Valittajan äiti on myös auttanut valittajaa muun muassa hankkimalla hänelle asiakirjoja viranomaisilta. Valittaja ei ole aiemmin turvapaikkaprosessin aikana maininnut mitään äitinsä sairaudesta tai asunnottomuudesta. Valittaja on kertonut, että hänen täysi-ikäinen siskonsa puolisoineen asuu Marokossa samassa kaupungissa äidin kanssa. Tämä huomioiden Maahanmuuttovirasto pitää yleisesti epäuskottavana, että valittajan äiti olisi tällä hetkellä koditon ja siksi kykenemätön huolehtimaan täysi-ikäisyyttä lähestyvästä pojastaan.
Valituksessa esitetään myös, että vain valittajan isä huolehti valittajasta kotimaassa ennen kuolemaansa. Valittaja on kuitenkin 2.11.2016 järjestetyssä turvapaikkakuulustelussa kertonut, että myös äiti huolehti hänestä, vaikkakin isä oli taloudellisesti vastuussa perheestä. Valittaja on tältä osin muuttanut kertomustaan kielteisen päätöksen saatuaan.
Lapsen etu on lähtökohtaisesti elää yhdessä perheensä kanssa. Valittajalla on yhteys äitiinsä ja siskoonsa, ja kotimaahan palaaminen mahdollistaa valittajan kohdalla perheen yhdistymisen. Maahanmuuttovirasto katsoo, että valittajan kehitys ja oikeudet lapsena toteutuvat parhaiten hänen kotimaassaan perheen luona tutussa kieli- ja kulttuuriympäristössä.
Maahanmuuttovirasto toteaa lisäksi, että viranomaistietojen perusteella valittaja on syyllistynyt myös uusiin rikoksiin, jotka eivät käy ilmi Maahanmuuttoviraston tekemästä päätöksestä.
Valittaja on antanut vastaselityksen.
Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.
2. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituslupahakemuksen kansainvälisen suojelun ja oleskeluluvan osalta.
3. Käännyttämisen ja maahantulokiellon osalta korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan tältä osin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Perustelut
1. Suullinen käsittely
Valittaja on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa.
Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon peruste, jonka vuoksi muutoksenhakija on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.
2. Kansainvälinen suojelu ja oleskelulupa
Sen perusteella, mitä asiassa on esitetty ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole kansainvälisen suojelun ja oleskeluluvan osalta ulkomaalaislain 196 §:ssä säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.
3. Käännyttämisen ja maahantulokiellon osalta
3.1 Kysymyksenasettelu
Asiassa on arvioitavana, onko 17-vuotias yksin Suomeen tullut ja Suomessa tällä hetkellä huostaanotettu valittaja voitu käännyttää kotimaahansa Marokkoon ja määrätä kahden vuoden mittaiseen Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon.
3.2. Sovellettavat säännökset
3.2.1 Ulkomaalaislaki esitöineen
Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.
Ulkomaalaislain 105 b §:n mukaan Maahanmuuttoviraston on viipymättä ryhdyttävä kansainvälistä suojelua hakevan, ilman huoltajaa olevan alaikäisen edun toteuttamiseksi jäljittämään hänen vanhempiaan tai muuta hänen tosiasiallisesta huollostaan vastannutta henkilöä. Tarvittaessa jäljittämistä on jatkettava kansainvälisen suojelun myöntämisen jälkeen.
Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin (1214/2013) mukaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Jos pääsyn epääminen, käännyttäminen tai maasta karkottaminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara.
Ulkomaalaislakia koskevassa hallituksen esityksessä (28/2003 vp) todetaan lain alkuperäistä 146 §:ää (301/2004) koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:
Pykälän 1 momentin mukaan maasta poistamisen ja maahantulokieltoon määräämisen yhteydessä tulisi aina suorittaa kokonaisharkinta, jossa otetaan huomioon kaikki tilanteeseen liittyvät seikat. Pykälässä on lueteltu näitä seikkoja, joita olisivat ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne. Lisäksi on tarkasteltava ulkomaalaisen maassa oleskelun aikana Suomeen syntyneitä siteitä. Kokonaisharkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Lisäksi jos ulkomaalainen on syyllistynyt rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus ja yleiselle ja yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara.
Harkinnassa muutoin huomioon otettavista seikoista ulkomaalaisen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteet kotimaahan on lisätty pykälän 1 momenttiin lailla 380/2006, jota koskevassa hallituksen esityksessä (HE 198/2005 vp) momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa on muun ohella lausuttu perhe-elämän suojaan liittyvän harkinnan sisältävän myös henkilön perhesiteiden luonteen ja kiinteyden huomioon ottamisen. Saman momentin muutoksella 1214/2013 on ainoastaan lisätty pääsyn epääminen käännyttämisen ja maasta karkottamisen rinnalle momentin sisältöä muutoin muuttamatta.
Ulkomaalaislain 150 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle voidaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä tai maasta karkottamista koskevassa päätöksessä määrätä maahantulokielto. Maahantulokielto määrätään, jos aikaa vapaaehtoiselle paluulle ei ole lain 147 a §:n 2 momentin nojalla määrätty tai jos ulkomaalainen ei ole paluulle määrätyssä ajassa poistunut maasta vapaaehtoisesti, jollei 146 §:stä muuta johdu. Maahantulokieltoa ei määrätä lain 52 a §:n perusteella oleskeluluvan saaneelle, jolle ei ole myönnetty uutta oleskelulupaa tai jonka oleskelulupa on peruutettu, paitsi jos hän ei ole noudattanut paluuvelvoitetta tai hän on uhka yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle. Maahantulokielto voidaan määrätä erillisenä päätöksenä silloin, kun ulkomaalainen ei ole annetussa ajassa poistunut maasta vapaaehtoisesti.
Lastensuojelulain 45 §:n 1 momentin mukaan, kun lapsi on otettu huostaan, sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi päättää lapsen olinpaikasta sekä hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta ja näiden toteuttamiseksi tarpeellisesta opetuksesta ja terveydenhuollosta.
3.2.2 Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi
Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat 13.12.2011 antaneet direktiivin 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (ns. uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi).
Direktiivin 2 artiklan l alakohdan mukaan 'ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä' tarkoitetaan alaikäistä, joka saapuu jäsenvaltioiden alueelle ilman hänestä joko lain tai asianomaisen jäsenvaltion käytännön mukaan vastuussa olevaa aikuista, niin kauan kuin hänellä ei tosiasiallisesti ole tällaista aikuista huolehtimassa hänestä, tai alaikäistä, joka on jäänyt ilman huoltajaa jäsenvaltioiden alueelle tultuaan.
Hallituksen esityksessä (HE 166/2007 vp), jolla aikaisempi määritelmädirektiivi (2004/83/EY) esitettiin pantavaksi täytäntöön, todetaan yleisperusteluissa (kohta 2.4 Nykytilan arviointi), että "Suomen lainsäädännön mukaan alaikäisinä pidetään alle 18-vuotiaita, ja on selvää, että näin on myös ulkomaalaisten kohdalla. Käytännössä se, mitä Suomessa tarkoitetaan ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä tai, kuten tässä yhteydessä usein sanotaan, yksin tulleella alaikäisellä, vastaa direktiivin määritelmää ilman huoltajaa olevasta alaikäisestä. Koska kyseessä ei ole direktiivin kannalta perustavanlaatuinen määritelmä, tarvetta ulkomaalaislain muuttamiseen ei tältä osin ole."
Hallituksen esityksessä (HE 9/2014 vp), jolla uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi ehdotettiin pantavaksi täytäntöön todetaan puolestaan yleisperusteluissa (kohta 2.4 Nykytilan arviointi), että "[a]rtiklan 2 kohdassa k määritellään alaikäinen ja kohdassa l ilman huoltajaa oleva alaikäinen. Määritelmät oli aiemmassa määritelmädirektiivissä yhdistetty yhteen määritelmään. Muutos ei aiheuta tarvetta muuttaa kansallista lainsäädäntöä."
3.2.3 Paluudirektiivi
Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat 16.12.2008 antaneet direktiivin 2008/115/EY jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (paluudirektiivi).
Paluudirektiivin 10 artiklan 1 kohdan mukaan ennen kuin tehdään päätös ilman huoltajaa matkustavan alaikäisen palauttamisesta, muiden asianmukaisten elinten kuin palautuksen täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten sallitaan tarjota apua, ottaen asianmukaisesti huomioon lapsen edun.
Artiklan 2 kohdan mukaan ennen kuin ilman huoltajaa matkustava alaikäinen poistetaan jäsenvaltion alueelta, kyseisen jäsenvaltion viranomaisten on oltava varmoja siitä, että tämä alaikäinen palautetaan jollekin perheenjäsenelleen tai nimetylle holhoojalleen taikka että häntä varten on kohdevaltiossa järjestetty asianmukainen vastaanotto.
3.3 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos
Valittaja on tällä hetkellä 17-vuotias Marokon kansalainen. Hän on kertomansa mukaan lähtenyt kotimaastaan 14-vuotiaana. Valittajalla on kotimaassaan äiti ja täysi-ikäinen sisko perheineen, joihin hän pitää säännöllistä yhteyttä. Maahanmuuttovirasto ei ole ryhtynyt ulkomaalaislain 105 b §:n 1 momentissa edellytettyihin jäljittämistoimenpiteisiin, koska valittaja on kertonut olevansa yhteydessä äitiinsä ja siskoonsa.
Valittajan epäillään Suomessa syyllistyneen useisiin, lähinnä omaisuuteen kohdistuviin rikoksiin. Valittaja on 26.5.2016 otettu huostaan Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysviraston lastensuojelun päätöksellä.
Lastensuojeluviranomaisen 7.12.2016 päivätyn lausunnon mukaan lastensuojelun näkökulmasta valittajan kasvulle ja kehitykselle on erittäin haitallista, mikäli hänet käännytetään Suomesta. Lausunnon mukaan käännyttäminen altistaa valittajan rikolliselle elämäntavalle sekä siihen liittyvälle vakavalle uhalle. Lausunnossa todetaan, että lastensuojeluviranomainen on 3.11.2016 ollut puhelinyhteydessä valittajan äitiin, joka on toivonut, että valittaja voisi jäädä Suomeen. Valittajan äiti on kertonut olevansa sairas ja asunnoton, eikä hänellä kertomansa mukaan ole edellytyksiä huolehtia valittajasta.
Maahanmuuttovirasto on pitänyt epäuskottavana, että valittajan äiti olisi tällä hetkellä koditon ja siksi kykenemätön huolehtimaan valittajasta. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittajan kehitys ja oikeudet lapsena toteutuvat parhaiten hänen kotimaassaan perheen luona tutussa kieli- ja kulttuuriympäristössä.
Korkein hallinto-oikeus toteaa, että paluudirektiivin 10 artiklan 2 kohta edellyttää, että ennen kuin ilman huoltajaa matkustava alaikäinen poistetaan jäsenvaltion alueelta, kyseisen jäsenvaltion viranomaisten on oltava varmoja siitä, että alaikäinen palautetaan jollekin perheenjäsenelleen tai nimetylle holhoojalleen taikka että häntä varten on kohdevaltiossa järjestetty asianmukainen vastaanotto. Kyse on siten viranomaisen vastuusta varmistaa palautuksen turvallisuus ja asianmukainen vastaanotto.
Asiassa on sinänsä riidatonta, että valittajalla on kotimaassaan äiti ja täysi-ikäinen sisar perheineen. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että pelkästään se, että valittaja on kertonut olevansa säännöllisesti yhteydessä kotimaassa oleviin perheenjäseniinsä, ei yksinään voida katsoa osoitukseksi siitä, että hänet paluudirektiivin edellyttämällä tavalla varmuudella palautettaisiin jollekin perheenjäsenelleen tai nimetylle holhoojalleen taikka että häntä varten olisi kotimaassa järjestetty asianmukainen vastaanotto.
Valittaja on otettu 26.5.2016 huostaan, ja huostaanotto jatkuu selvityksen mukaan edelleen. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että tällä päätöksellä ratkaistaan ulkomaalaislain säännösten mukaiset oikeudelliset edellytykset valittajan käännyttämiselle kotimaahansa. Huostaanotto ei itsessään ole ehdoton este käännyttämistä koskevan päätöksen tekemiselle. Lastensuojelulain 45 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on kuitenkin oikeus huostaanoton tarkoituksen toteuttamiseksi päättää lapsen olinpaikasta sekä hoidosta, kasvatuksesta, valvonnasta ja muusta huolenpidosta ja näiden toteuttamiseksi tarpeellisesta opetuksesta ja terveydenhuollosta. Tähän nähden huostaanotettua valittajaa ei voida poistaa maasta ennen kuin lastensuojelutoimenpiteet ovat lakanneet.
Näillä perusteilla Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset on kumottava käännyttämistä ja maahantulokieltoa koskevilta osin ja asia palautettava tältä osin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Asian näin päättyessä ei ole tarpeen lausua täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta.
Oikeusapu
Avustaja on vaatinut erityisen vaativaa asiaa koskevana asiakohtaisena palkkiona ja korvauksena yhteensä 1 089 euroa. Kun esillä oleva asia ei ole asian vaatimaan työmäärään nähden erityisen vaativa, avustajalle maksetaan valtion varoista vaatimus enemmälti hyläten:
- asiakohtainen palkkio 400 euroa,
- tulkkauskuluja 89 euroa.
Sovelletut oikeusohjeet
Oikeusapulaki 17 § 1 momentti, 17 a § ja 18 § 1 momentti
Valtioneuvoston asetus oikeusavun palkkioperusteista 7 a §
Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin nojalla määrätään, että avustajanmääräys on voimassa asiaa Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä.
Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Janne Aer, Tuomas Kuokkanen, Mikko Puumalainen ja Pekka Aalto. Asian esittelijä Jenny Rebold.