Supreme Administrative Court Decision (Korkein hallinto-oikeus) of 10 November 2017 - KHO:2017:173

Table of Contents

Key facts

Key considerations of the court

Case outcome

Person of concern

Original language of the decision

Related material

Online source

Other comments, references or feedback

Full text of the case

Key facts

The applicant, a Sunni Arab from Baghdad who was 13 years of age at the time of the decision, had applied for asylum in Finland together with his uncle. According to the applicant, his family is still residing in Baghdad and he has been in contact with them regularly. The Finnish Immigration Service (hereafter Migri) and the Helsinki Administrative Court considered that the applicant could return to Baghdad safely, arguing that he would travel together with his uncle who could ensure that the applicant would reach his parents safely.

Migri also referred to IOM's programme on assisted voluntary return and noted that the returns of unaccompanied and separated children from Finland are organised in cooperation with the child's guardian (representative), social worker and the parents residing in the country of origin and, thus, the safety of the return can be considered assured.

Migri and the Helsinki Administrative Court considered that it is in the applicant's best interest to live with his parents in his own linguistic and cultural environment. According to a statement submitted by a refugee counselor, the applicant is in good terms with his parents and his economic, social and emotional development has been adequately attended to. 

Key considerations of the court

The Supreme Administrative Court considered that, as a starting point, it is in a child's best interest to live with their family. Therefore, it would be per se be in the best interest of the applicant to return to Iraq to reunite with his family. However, it is also required that the travel and the reception conditions are safe and adequate for the child.

The recast Qualification Directive (2011/95/EU) states that the term "unaccompanied minor" means a minor who arrives on the territory of the Member States unaccompanied by an adult responsible for him or her whether by law or by the practice of the Member State concerned, and for as long as he or she is not effectively taken into the care of such a person. The concept of guardian of the child is therefore determined by national law. According to Finnish legislation, the legal guardian of a child is their parent or a person who has been trusted with the child's custody. The Supreme Administrative Court held that the uncle of the applicant cannot be considered his legal guardian. A representative has been assigned for the applicant, who is in Finland without legal guardian, by a district court decision. 

The Supreme Administrative Court states that the Return Directive (2008/115/EC), Article 10 Section 2 requires that before removing an unaccompanied minor from the territory of a Member State, the authorities of that Member State shall be satisfied that he or she will be returned to a member of his or her family, a nominated guardian or adequate reception facilities in the State of return. It is therefore the authorities' responsibility to ensure the safety of the applicant's return and adequate reception. Referring to this, Migri could not consider that a relative, who had applied for asylum in Finland together with the applicant, could ensure the safety of the return of the applicant. As the applicant cannot be required to seek the assistance of the programme for assisted voluntary return, Migri could not either consider that the safety of the return of the applicant could be ensured through his voluntary return.

According to the Supreme Administrative Court, the mere fact that the applicant had said he remains in contact with his family cannot be assessed as a safeguard for the fulfilment of the judicial obligation that the applicant, who is a child, would be returned to a member of his own family. According to the understanding of the Supreme Administrative Court, ensuring adequate reception requires cooperation between Finnish enforcement authorities and the competent authorities of the receiving country or the child's parents or legal guardians in the country of origin of the child. Since there are no safeguards for the security of the return of the applicant and for the reception conditions being adequate, the applicant could not be returned to his country of origin, Iraq.

Case outcome

On these grounds, the deportation decisions by Migri and the Administrative Court are to be quashed and the case of deportation is to be returned to Migri for a new handling. In this case, the Supreme Administrative Court pays attention especially to the young age of the applicant. If, during the ensuing handling of the case, the safety of the applicant's return and the adequacy of the reception conditions cannot be guaranteed, the question of granting a residence permit needs to be raised in the case. However, the Supreme Administrative Court will not directly decide on this question.

Person of concern

Asylum seeker

Original language of the decision

Finnish

Related material

Recast Qualification Directive (2011/95/EU), Articles 2 and 10

Return Directive (2008/115/EC), Article 2

Ulkomaalaislaki 6 §:n 1 ja 146 §  (Aliens Act )

Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 3 §:n (Act on Child Custody and Right of Access )

Online source

http://finlex.fi/fi/oikeus/kho/vuosikirjat/2017/201705804

Other comments, references or feedback

A summary translation is available in Swedish at: http://finlex.fi/sv/oikeus/kho/vuosikirjat/2017/201705804

Full text of the case

Diaarinumero:    2126/4/17
Antopäivä:    10.11.2017
Taltio:    5804

Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys siitä, oliko alaikäinen, yksin Suomeen tullut Irakista oleva turvapaikanhakija A voitu käännyttää Irakiin.

Asiassa saadun selvityksen mukaan nyt 13-vuotias A oli saapunut Suomeen yhdessä setänsä kanssa. A oli kertonut perheensä asuvan edelleen Bagdadissa. Hän oli pitänyt säännöllisesti yhteyttä vanhempiinsa.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että lapsen etu on lähtökohtaisesti asua oman perheensä kanssa. Kotimaahan paluun myötä toteutuva yhdistyminen perheen kanssa voitiin asiassa esitetyn selvityksen perusteella sinänsä pitää A:n edun mukaisena. A:n kotimaahan käännyttäminen edellytti kuitenkin, että hänen paluunsa turvallisuudesta ja vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuudesta voitiin varmistua.

Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus olivat katsoneet, että A:n kotimaahan paluu voi tapahtua turvallisesti, koska hän voi palata yhdessä setänsä kanssa. Maahanmuuttovirasto oli päätöksessään todennut, että A:n setä voi varmistaa, että A pääsee turvallisesti vanhempiensa luokse. Maahanmuuttovirasto viittasi lisäksi kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOM:n vapaaehtoisen paluun ohjelmaan ja totesi, että yksin Suomeen tulleiden alaikäisten paluut järjestetään yhteistyössä lapsen edustajan ja sosiaalityöntekijän sekä paluumaassa olevien huoltajien kanssa ja siten palauttamisen turvallisuudesta voidaan varmistua.

Korkein hallinto-oikeus totesi, että paluudirektiivin 10 artiklan 2 kohta edellyttää, että ennen kuin ilman huoltajaa matkustava alaikäinen poistetaan jäsenvaltion alueelta, kyseisen jäsenvaltion viranomaisten on oltava varmoja siitä, että tämä alaikäinen palautetaan jollekin perheenjäsenelleen tai nimetylle holhoojalleen taikka että häntä varten on kohdevaltiossa järjestetty asianmukainen vastaanotto. Kyse on siten viranomaisen vastuusta varmistaa palautuksen turvallisuus ja asianmukainen vastaanotto. Tähän nähden Maahanmuuttovirasto ei ollut voinut katsoa, että A:n kanssa samaan aikaan Suomesta turvapaikkaa hakenut sukulainen voi varmistaa A:n turvallisen paluun. Koska A:n ei voitu edellyttää hakeutuvan vapaaehtoisen paluun ohjelmaan, Maahanmuuttovirasto ei myöskään ollut voinut katsoa, että A:n kotimaahan paluun turvallisuudesta voidaan varmistua hänen vapaaehtoisen paluunsa kautta.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että yksin sillä perusteella, että A oli kertonut pitävänsä yhteyttä kotimaassa olevaan perheeseensä, ei voitu arvioida varmistetuksi, että A palautettaisiin perheenjäsenelleen. Korkeimman hallinto-oikeuden käsityksenä on, että palauttamisolosuhteiden asianmukaisuuden varmistaminen edellyttää yhteistyötä Suomen täytäntöönpanoviranomaisten ja vastaanottavan valtion toimivaltaisten viranomaisten tai lapsen kotimaassa olevien vanhempien tai holhoojien kanssa. Koska asiassa ei ollut voitu varmistua A:n paluun turvallisuudesta ja vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuudesta, häntä ei ollut voitu käännyttää kotimaahansa Irakiin.

Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus kumosi Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset ja palautti käännyttämistä koskevan asian Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus kiinnitti asiassa huomiota erityisesti valittajan nuoreen ikään. Mikäli asian jatkokäsittelyssä ei voida varmistua A:n kotimaahan paluun turvallisuudesta ja vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuudesta, eikä A:n käännyttäminen kotimaahan siten ole mahdollista, asiassa tulee harkittavaksi oleskeluluvan myöntäminen A:lle. Korkein hallinto-oikeus ei ottanut kysymystä tältä osin kuitenkaan suoraan ratkaistavakseen.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 2 artiklan l alakohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (paluudirektiivi) 10 artikla

Ulkomaalaislaki 6 §:n 1 momentti ja 146 §

Päätös, josta valitetaan

Helsingin hallinto-oikeus 25.4.2017 nro 17/0410/73

Asian aikaisempi käsittely

Maahanmuuttovirasto on 20.6.2016 hylännyt Irakin kansalaisen A:n (jäljempänä myös "hakija" ja "valittaja") kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Maahanmuuttovirasto on lisäksi päättänyt käännyttää hakijan takaisin kotimaahansa Irakiin.

Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:

Jäljittäminen

Ulkomaalaislain 105 b §:n mukaan Maahanmuuttoviraston on viipymättä ryhdyttävä kansainvälistä suojelua hakevan, ilman huoltajaa olevan alaikäisen edun toteuttamiseksi jäljittämään hänen vanhempansa tai muu hänen tosiasiallisesta huollostaan vastannut henkilö. Maahanmuuttovirasto on aloittanut jäljittämisen selvittämällä hakijalta tietoja hänen vanhemmistaan sekä heidän olinpaikastaan. Hakija on kertonut, että hänen vanhempansa asuvat Bagdadissa ja hän on heihin yhteydessä puhelimitse kaksi kertaa viikossa. Myös hakijan Suomessa oleskeleva setä on yhteydessä hakijan vanhempiin.

Maahanmuuttovirasto ei ole ryhtynyt käytännön jäljittämistoimenpiteisiin, sillä hakijalla ja hänen sedällään on jo yhteys hakijan vanhempiin ja siten hänellä on tosiasiallinen mahdollisuus palata heidän luokseen setänsä avulla.

Perustelut käännyttämisen osalta

Hakijan maassa oleskelun jatkuminen edellyttäisi oleskelulupaa, jota hänelle ei ole myönnetty, joten hänet voidaan käännyttää kotimaahansa.

Maahanmuuttovirasto on hakijan käännyttämisestä päätettäessä ottanut huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan, kuten lapsen edun, perhe-elämän suojan, hakijan oleskelun pituuden ja tarkoituksen, hakijan siteet Suomeen, hänen perheeseensä liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan.

Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakija voidaan käännyttää Irakiin ilman, että hän voi joutua siellä vainon, vakavan haitan tai epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueella.

Hallinto-oikeuden ratkaisu

Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valittajan suullisen käsittelyn toimittamista koskevan pyynnön ja Maahanmuuttoviraston päätöksestä tekemän valituksen.

Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

Perustelut

Suullinen käsittely

Valittaja on vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista, koska asiassa on kysymys hänen lausumiensa uskottavuuden arvioinnista. Maahanmuuttovirasto ei ole valituksenalaisessa päätöksessään kyseenalaistanut valittajan kertomuksen uskottavuutta. Suullisen käsittelyn toimittaminen tästä syystä ei näin ollen ole tarpeen. Kun lisäksi otetaan huomioon jäljempänä ilmenevät perusteet, joihin valittaja on kansainvälisen suojelun ja oleskeluluvan saamiseksi vedonnut, asian käsittelyn eri vaiheissa esitetty selvitys ja käytettävissä oleva maatietous, suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asiakirjoista ilmenevän ja valittajan esittämän lisäksi tarpeen asian selvittämiseksi ja ratkaisemiseksi. Näin ollen suullisen käsittelyn järjestäminen on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta.

Maahanmuuttoviraston menettelyä koskevat väitteet

Valittaja on esittänyt, ettei valittajan sedän omassa tai valittajan turvapaikkapuhuttelussa kertomaa olisi tullut käyttää päätösperusteena valittajan asiassa. Valittajan mukaan myöskään tietoa valittajan veljen Suomesta lähdöstä ei olisi tullut käyttää valittajan asiassa. Valittajan mukaan Maahanmuuttovirasto on lainvastaisesti luovuttanut salassa pidettäviä tietoja.

Hallinto-oikeus toteaa, että valittajan setä on valittajan turvapaikkapuhuttelussa kolme kertaa lyhyesti täsmentänyt valittajan kertomusta liittyen valittajan perheen kodin ympäristöön sekä valittajan veljen olinpaikkaan. Valittaja on muutoin puhunut turvapaikkapuhuttelussaan itsenäisesti. Lisäksi Maahanmuuttoviraston päätöksestä ilmenee, ettei valittajan sedän kertomukselle ole annettu asiassa ratkaisevaa painoarvoa. Valittajan veljen maasta poistuminen on ilmennyt valittajaa koskevasta lapsen etua käsittelevästä lausunnosta, ja valittaja on myös turvapaikkapuhuttelussa kysyttäessä kertonut veljensä lähdöstä. Maahanmuuttovirasto on siten voinut käyttää tätä tietoa valituksenalaisessa päätöksessään. Hallinto-oikeus katsoo näin ollen, ettei menettelyssä voida katsoa tapahtuneen sellaista menettelyvirhettä, joka edellyttäisi päätöksen kumoamista ja palauttamista virastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Asiassa saatu selvitys

Valittaja on etniseltä taustaltaan arabi, uskonnoltaan sunnimuslimi ja kotoisin Irakista, Bagdadista. Valittajan perhe asuu edelleen Bagdadissa. Valittaja on vedonnut kansainvälisen suojelun tarpeen perusteenaan läheistensä kokemiin oikeudenloukkauksiin sekä Irakin yleiseen turvallisuustilanteeseen.

Vuonna 2007 tai 2008 valittajan isä on siepattu, ja hänet on vapautettu 10 000 dollarin lunnaita vastaan. Elokuussa 2015 valittajan tädin pojat ovat liittyneet shiiamilitiaan. He ovat varastaneet sunnien tavaroita, ja kun heidän äitinsä ei ole hyväksynyt tätä, ovat he pahoinpidelleet hänet ja solvanneet häntä. Täti on paennut valittajan perheen luokse. Valittajan isä on kuitenkin pelännyt, että tästä tulisi ongelmia, joten hän on ottanut yhteyttä valittajan setään, ja täti on viety valittajan sedän luokse. Yöllä tädin pojat ovat tulleet militian jäsenten kanssa valittajan perheen kotiin ja sanoneet valittajan isälle tietävänsä, että täti on ollut heidän luonaan ja että hänet on viety sedän luokse. Yksi miehistä on lyönyt valittajan isää kasvoihin. Isä on tämän jälkeen laitettu lattialle, ja häntä on pahoinpidelty niin, että hänen kylkiluunsa on murtunut. Miehet ovat halunneet ottaa isän mukaansa. Valittajan äiti on kuitenkin anellut miehiä, ja nämä ovat antaneet asian olla. Valittajan isä on ollut pahoinpitelyn jälkeen viikon sairaalassa. Isä on pelännyt, että myös valittaja ja hänen veljensä pahoinpideltäisiin, joten hän on lähettänyt heidät Suomeen. Valittajan veli on myöhemmin palannut Irakiin hakemaan kihlattunsa ja on tällä hetkellä Turkissa.

Valittajan mukaan Irakissa ei ole turvallista. Hän on kerran nähnyt, kun ihminen on tapettu kadulla. Hän pelkää kidnappausta ja räjähdyksiä.

Valittaja on toimittanut valituksen liitteenä edustajansa Teija Vartiainen-Nasturican sekä Punaisen ristin pakolaissihteerin lausunnot lapsen edusta.

Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset

(– –)

Valittaja on vedonnut oleskeluluvan perusteenaan alaikäisyyteensä ja siihen, ettei voida varmistua siitä, että hänet voidaan asianmukaisesti vastaanottaa kotimaassaan. Valittaja on terve 12-vuotias poika. Hänen perheensä asuu edelleen Bagdadissa, ja hän on pitänyt perheeseensä säännöllisesti yhteyttä. Hallinto-oikeus toteaa lisäksi, että hallinto-oikeus on samana päivänä antamallaan päätöksellä hylännyt valittajan sedän kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan valituksen. Valittajalla ei ole Suomessa muita sukulaisia, ja hän on asunut vastaanottokeskuksessa yhdessä setänsä kanssa. Valittajan on siten mahdollista palata kotimaahansa setänsä kanssa. Valittajan edun mukaisena voidaan pitää elämistä perheensä kanssa omassa kieli- ja kulttuuriympäristössä. Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei ole ilmennyt.

Valituksessa on vaadittu, että valittajalle on myönnettävä oleskelulupa ulkomaalaislain 88 a §:ssä tarkoitetun humanitaarisen suojelun perusteella. Humanitaarista suojelua koskeva säännös on poistettu ulkomaalaislaista 16.5.2016 voimaantulleella lainmuutoksella (laki ulkomaalaislain muuttamisesta, 332/2016). Valituksenalainen päätös on tehty 20.6.2016, eli lainmuutoksen voimaantulon jälkeen. Valittajalle ei näin ollen voida myöntää myöskään oleskelulupaa humanitaarisen suojelun perusteella.

Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että valittaja on voitu määrätä käännytettäväksi Irakiin.

Sovelletut oikeusohjeet

Perusteluissa mainitut

Ulkomaalaislaki 146, 147 ja 148 §

Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Taina Hakkarainen ja Klaus Kekki. Esittelijä Laura Pihlamaa.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

Valittaja on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut maasta poistamisen täytäntöönpanon kieltämistä. Valittaja on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja valittajalle myönnetään turvapaikka tai oleskelulupa suojelun tarpeen tai yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi tai muusta syystä. Valittaja on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely tai että asia palautetaan hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten.

Valittaja on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa:

Valittaja on 12-vuotias bagdadilainen sunnipoika, joka on joutunut pakenemaan kotimaastaan itseensä kohdistuvan vaaratilanteen vuoksi. Hän pelkää palata Irakiin, jossa on joutunut todistamaan perheensä jäseniin kohdistunutta vainoa, jopa tappamista. Hänen käännyttämisensä yksin Irakiin aiheuttaa hänelle vaaraa.

Valittaja on saapunut alaikäisenä yksintulleena turvapaikanhakijana Suomeen. Hänen Suomessa turvapaikanhakijana oleskeleva sukulaisensa ei ole lapsen huoltaja, vaan lapsen edustajaksi on käräjäoikeuden päätöksellä määrätty B. Edustajan näkemyksen mukaan lapsen etu on saada jäädä Suomeen turvaan. Hän on kotoutunut Suomeen täysin, käy koulua, puhuu suomea ja voi kaikin tavoin hyvin.

Lastensuojelun asiantuntijalausunnossa lapsen edusta valittajan todetaan asuneen turvattomassa ympäristössä, jossa hän on joutunut jo ennen pakoaan näkemään perheenjäseniinsä kohdistuneita vainotoimia ja pelkäämään siepatuksi tulemista ulkona liikkuessaan.

Valittajan käännyttäminen yksin Bagdadiin on varmuudella Suomea velvoittavien kansainvälisten sopimusten sekä lain- ja palautuskieltojen vastaista. Käännyttäminen Irakiin on kohtuutonta ja lapsen edun vastaista, sillä käännytyksen kokonaisharkinnassa tulee ottaa huomioon myös pitkä Suomessa asuminen, suomen kielen taito, koulunkäynti ja kaikkinainen kotoutuminen Suomeen. Valittajan perheeseen kohdistunut vaino ja sen yhä olemassa oleva uhka estävät lapsen turvallisen käännyttämisen Bagdadiin.

Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan valittajan on mahdollista palata kotimaahansa setänsä kanssa. Valittajan Suomessa oleskellut setä ei ole millään tavoin velvollinen huolehtimaan sukulaislapsestaan Irakissa. Hänen ei ole sallittu edes Suomessa toimia lapsen huoltajana. Tälle on ollut perusteltu syy, mutta hallinto-oikeus ei näytä kiinnittäneen lainkaan huomiota lastensuojelullisiin perusteisiin olla myöntämättä sukulaiselle huoltajuutta.

Valittajan vanhempia ei ole Suomen viranomaisten toimesta jäljitetty, eikä Maahanmuuttovirasto tai hallinto-oikeus ole voinut varmistua lapsen edun mukaisesta vastaanotosta Irakin tämänhetkisessä tilanteessa sinne yksin pakkokeinoin käännytettynä. Se, että 11-vuotias on ilmoittanut hänellä olevan yhteys äitiinsä, ei ole riittävä näyttö tämän tai muun perheen sijainnista, saati äidin kyvystä huolehtia lapsen turvallisuudesta Bagdadissa. Viranomainen ei voi päättää lapsen edun toteutumisesta vain kuulemalla kuulemisajankohtana 11-vuoden ikäistä lasta, kuten tässä on tapahtunut.

Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 22.6.2017 antamallaan päätöksellä taltionumero 3027 kieltänyt käännyttämispäätöksen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään.

Maahanmuuttovirasto on antamassaan lausunnossa esittänyt muun ohella seuraavaa:

Valittaja on kertonut sekä turvapaikkapuhuttelussa että sosiaalityöntekijän lausunnossa asuvansa Suomessa turvapaikanhakijana olevan setänsä kanssa samassa kahden hengen huoneessa vastaanottokeskuksessa. Valittaja ja hänen setänsä ovat asuneet samassa taloudessa suvun omistamassa talossa myös kotimaassaan Irakissa. Valittajan sedällä on valittajan isältä saatu Irakin ulkoministeriön ja Suomen Ankaran-suurlähetystön aidoksi vahvistama valtakirja hoitaa lapsen asioita Suomessa. Näin ollen Maahanmuuttovirasto katsoo, että vaikka valittaja on hakenut turvapaikkaa yksintulleena alaikäisenä, hänen setänsä voidaan katsoa toimivan hänen isänsä valtuuttamana ja sedän suostumuksella toimivana tosiasiallisena asioiden hoitajana.

Valittaja on kertonut pelkäävänsä kotiinpaluuta, koska hänen perheensä kodissa on jatkuva uhka ulkopuolisen tahon väkivallalle perheenjäseniä kohtaan ja koulumatkallaan hän pelkää tulevansa siepatuksi. Maahanmuuttovirasto ei ole kuitenkaan hyväksynyt tosiseikkana, että valittaja olisi tulevaisuudessa vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi. Valittaja on kertonut sekä turvapaikkapuhuttelussa että sosiaalityöntekijän lausunnossa, että hänellä on hyvät välit vanhempiensa kanssa ja että nämä pitävät yhteyttä puhelimitse säännöllisesti viikoittain. Valittajan vanhemmat asuvat Bagdadissa, jossa on kansainvälinen lentokenttä. Valittaja voi palata turvallisesti yhdessä setänsä kanssa Bagdadin lentokentälle, missä hänet voidaan luovuttaa vanhemmilleen.

Valittajalla on vaihtoehtoisesti mahdollisuus palata vapaaehtoisesti, avustetusti ja turvallisesti kotimaahansa kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n ylläpitämän vapaaehtoisen paluun ohjelman kautta. Yksin Suomeen tulleiden alaikäisten paluut järjestetään yhteistyössä lapsen edustajan ja sosiaalityöntekijän sekä paluumaassa olevien huoltajien kanssa. Valittajalla on Suomessa sekä edustaja että sosiaalityöntekijä ja kotimaassaan molemmat vanhemmat, jotka asuvat Bagdadissa ja joiden kanssa valittaja on säännöllisesti yhteydessä. Lapsen etu on lähtökohtaisesti elää yhdessä perheensä kanssa. Valittajalla on yhteys perheeseensä ja siten kotimaahan palaaminen mahdollistaa valittajan kohdalla perheen yhdistymisen. Valittajan kehitys ja oikeudet lapsena toteutuvat parhaiten hänen kotimaassaan perheen luona tutussa kieli- ja kulttuuriympäristössä. Edellä esitetyin perustein Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittajan kotimaahan paluun turvallisuudesta voidaan varmistua, eikä edellytyksiä turvapaikan tai oleskeluluvan suojelun tarpeen tai yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi ole.

Viitaten puhuttelupöytäkirjaan ja päätökseensä Maahanmuuttovirasto on katsonut, että valittajan tosiasialliset paluumahdollisuudet, mukaan lukien perheen tilanne ja kotiolot kotimaassa, on selvitetty asianmukaisella tavalla. Valittajalta on myös kysytty, kuinka hän suhtautuu jäljittämiseen sekä mahdolliseen käännyttämiseen ja maahantulokieltoon. Valittajan paluumahdollisuuksia on selvitetty lain edellyttämällä tavalla ja valittajalla on tosiasiallinen mahdollisuus palata turvallisesti takaisin kotimaahansa.

Valittaja on antanut vastaselityksen. Vastaselityksessä todetaan muun ohella, että Maahanmuuttoviraston tapa arvioida yksin tulleen lapsen asiaa viittaa summaariseen harkintaan ottaen huomioon, että niin lapsen kuin asiassa juridisesti ulkopuolisen henkilön asiassa tullaan tekemään viraston arvion mukaan samanlaiset päätökset ja että heidät tullaan käännyttämään samaan aikaan Bagdadiin. Tämä ei ole mahdollista eikä todennäköistä jo senkään vuoksi, että virasto ei voi tietää kaikkia mahdollisia oikeussuojakeinoja, mitä näissä eri tapauksissa tullaan käyttämään täytäntöönpanokieltohakemuksineen. Lapsen käännyttämisellä yksin Irakiin rikotaan sopimuksia, joiden osalta asia on mahdollista viedä myös ylikansallisiin toimielimiin, muun muassa lapsen oikeuksien yleissopimuksen noudattamista valvovalle taholle.

Maahanmuuttoviraston väite siitä, että lapsi voidaan "luovuttaa" vanhemmilleen Bagdadin lentokentällä, ei perustu tutkimukseen eikä tosiseikastoon. Valittajan vanhemmat eivät ole ilmoittaneet lapsensa voivan palata kotimaahansa turvallisesti. Mikään muukaan seikka asiassa ei tue viraston yllättävää ja perustelematonta väitettä turvallisesta luovutuksesta lentokentällä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.

2. Korkein hallinto-oikeus hylkää valituslupahakemuksen kansainvälisen suojelun ja oleskeluluvan osalta.

3. Käännyttämisen osalta korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan tältä osin Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi.

Perustelut

1. Suullinen käsittely

Valittaja on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon peruste, jonka vuoksi muutoksenhakija on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.

Edellä mainituista syistä asiaa ei hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentti huomioon ottaen ole syytä myöskään palauttaa hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten.

2. Kansainvälinen suojelu ja oleskelulupa

Sen perusteella, mitä asiassa on esitetty ja mitä asiakirjoista muutoin ilmenee, asian saattamiseen korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi ei ole kansainvälisen suojelun ja oleskeluluvan osalta ulkomaalaislain 196 §:ssä säädettyä valitusluvan myöntämisen perustetta.

3. Käännyttämisen osalta

3.1. Sovellettavat säännökset

3.1.1 Ulkomaalaislaki esitöineen

Ulkomaalaislain 6 §:n 1 momentin mukaan lain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin.

Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin (1214/2013) mukaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Jos pääsyn epääminen, käännyttäminen tai maasta karkottaminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara.

Ulkomaalaislakia koskevassa hallituksen esityksessä (28/2003 vp) todetaan lain alkuperistä 146 §:ää (301/2004) koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella seuraavaa:

Pykälän 1 momentin mukaan maasta poistamisen ja maahantulokieltoon määräämisen yhteydessä tulisi aina suorittaa kokonaisharkinta, jossa otetaan huomioon kaikki tilanteeseen liittyvät seikat. Pykälässä on lueteltu näitä seikkoja, joita olisivat ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne. Lisäksi on tarkasteltava ulkomaalaisen maassa oleskelun aikana Suomeen syntyneitä siteitä. Kokonaisharkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Lisäksi jos ulkomaalainen on syyllistynyt rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus ja yleiselle ja yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara.

Harkinnassa muutoin huomioon otettavista seikoista ulkomaalaisen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteet kotimaahan on lisätty pykälän 1 momenttiin lailla 380/2006, jota koskevassa hallituksen esityksessä (HE 198/2005 vp) momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa on muun ohella lausuttu perhe-elämän suojaan liittyvän harkinnan sisältävän myös henkilön perhesiteiden luonteen ja kiinteyden huomioon ottamisen. Saman momentin muutoksella 1214/2013 on ainoastaan lisätty pääsyn epääminen käännyttämisen ja maasta karkottamisen rinnalle momentin sisältöä muutoin muuttamatta.

3.1.2 Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat 13.12.2011 antaneet direktiivin 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (ns. uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi).

Direktiivin 2 artiklan l alakohdan mukaan 'ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä' tarkoitetaan alaikäistä, joka saapuu jäsenvaltioiden alueelle ilman hänestä joko lain tai asianomaisen jäsenvaltion käytännön mukaan vastuussa olevaa aikuista, niin kauan kuin hänellä ei tosiasiallisesti ole tällaista aikuista huolehtimassa hänestä, tai alaikäistä, joka on jäänyt ilman huoltajaa jäsenvaltioiden alueelle tultuaan.

Hallituksen esityksessä (HE 166/2007 vp), jolla aikaisempi määritelmädirektiivi (2004/83/EY) esitettiin pantavaksi täytäntöön, todetaan yleisperusteluissa (kohta 2.4 Nykytilan arviointi), että "Suomen lainsäädännön mukaan alaikäisinä pidetään alle 18-vuotiaita, ja on selvää, että näin on myös ulkomaalaisten kohdalla. Käytännössä se, mitä Suomessa tarkoitetaan ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä tai, kuten tässä yhteydessä usein sanotaan, yksin tulleella alaikäisellä, vastaa direktiivin määritelmää ilman huoltajaa olevasta alaikäisestä. Koska kyseessä ei ole direktiivin kannalta perustavanlaatuinen määritelmä, tarvetta ulkomaalaislain muuttamiseen ei tältä osin ole."

Hallituksen esityksessä (HE 9/2014 vp), jolla uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi ehdotettiin pantavaksi täytäntöön todetaan puolestaan yleisperusteluissa (kohta 2.4 Nykytilan arviointi), että "[a]rtiklan 2 kohdassa k määritellään alaikäinen ja kohdassa l ilman huoltajaa oleva alaikäinen. Määritelmät oli aiemmassa määritelmädirektiivissä yhdistetty yhteen määritelmään. Muutos ei aiheuta tarvetta muuttaa kansallista lainsäädäntöä."

3.1.2 Paluudirektiivi

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat 16.12.2008 antaneet direktiivin 2008/115/EY jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (paluudirektiivi).

Paluudirektiivin 10 artiklan 1 kohdan mukaan ennen kuin tehdään päätös ilman huoltajaa matkustavan alaikäisen palauttamisesta, muiden asianmukaisten elinten kuin palautuksen täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten sallitaan tarjota apua, ottaen asianmukaisesti huomioon lapsen edun.

Artiklan 2 kohdan mukaan ennen kuin ilman huoltajaa matkustava alaikäinen poistetaan jäsenvaltion alueelta, kyseisen jäsenvaltion viranomaisten on oltava varmoja siitä, että tämä alaikäinen palautetaan jollekin perheenjäsenelleen tai nimetylle holhoojalleen taikka että häntä varten on kohdevaltiossa järjestetty asianmukainen vastaanotto.

3.2 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos

Asiassa on kysymys siitä, onko alaikäinen, yksin Suomeen tullut valittaja voitu käännyttää Irakiin.

Asiassa saadun selvityksen mukaan nyt 13-vuotias valittaja on saapunut Suomeen yhdessä vanhemman veljensä ja setänsä kanssa. Valittajan veli on sittemmin palannut Irakiin. Valittajan setä on esittänyt valittajan isän antaman valtakirjan hoitaa valittajan asioita Suomessa. Valittaja on asunut vastaanottokeskuksessa yhdessä setänsä kanssa.

Valittaja on kertonut perheensä asuvan edelleen Bagdadissa. Hän on pitänyt säännöllisesti yhteyttä vanhempiinsa. Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat arvioineet valittajan edun mukaiseksi, että hän elää perheensä kanssa omassa kieli- ja kulttuuriympäristössä.

Vastaanottokeskuksen pakolaissihteerin antamassa, valittajan etua koskevassa lausunnossa esitetään, että valittajalla on hyvät välit vanhempiinsa. Lausunnosta ilmenee, että valittajan taloudellisesta, sosiaalisesta ja tunneperäisestä kehityksestä on huolehdittu asianmukaisella tavalla. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että lapsen edun mukaista on lähtökohtaisesti asua oman perheensä kanssa. Kotimaahan paluun myötä toteutuvaa paluuta yhteiselämään perheen kanssa voidaan asiassa esitetyn selvityksen perusteella sinänsä pitää valittajan edun mukaisena. Valittajan kotimaahan käännyttäminen edellyttää kuitenkin, että hänen paluunsa turvallisuudesta ja vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuudesta voidaan varmistua.

Maahanmuuttovirasto ja hallinto-oikeus ovat katsoneet, että valittajan kotimaahan paluu voi tapahtua turvallisesti, koska hän voi palata yhdessä setänsä kanssa. Maahanmuuttovirasto on päätöksessään todennut, että valittajan setä voi varmistaa, että valittaja pääsee turvallisesti vanhempiensa luokse. Valittajan setä on korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassaan, asiaan diaarinumero 2222/4/17 liittyvässä vastaselityksessä puolestaan ilmoittanut suostuneensa hoitamaan valittajan asioita vain Suomessa. Valittajan sedän mukaan hänellä ei ole mahdollisuuksia palata Irakiin valittajan kanssa.

Uudelleen laaditun määritelmädirektiivin mukaan 'ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä' tarkoitetaan alaikäistä, joka saapuu jäsenvaltioiden alueelle ilman hänestä joko lain tai asianomaisen jäsenvaltion käytännön mukaan vastuussa olevaa aikuista, niin kauan kuin hänellä ei tosiasiallisesti ole tällaista aikuista huolehtimassa hänestä. Huoltajan käsite määräytyy siten jäsenmaan kansallisen lainsäädännön mukaan. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 3 §:n mukaan lapsen huoltajia ovat hänen vanhempansa tai henkilöt joille lapsen huolto on uskottu. Korkein hallinto-oikeus toteaa tähän nähden, että valittajan setä ei ole hänen laissa tarkoitettu huoltajansa. Ilman huoltajaa Suomessa olevalle valittajalle on käräjäoikeuden päätöksellä määrätty edustaja.

Maahanmuuttovirasto viittaa lisäksi kansainvälisen siirtolaisuusjärjestö IOM:n vapaaehtoisen paluun ohjelmaan ja toteaa, että yksin Suomeen tulleiden alaikäisten paluut järjestetään yhteistyössä lapsen edustajan ja sosiaalityöntekijän sekä paluumaassa olevien huoltajien kanssa ja siten palauttamisen turvallisuudesta voidaan varmistua.

Korkein hallinto-oikeus toteaa paluudirektiivin 10 artiklan 2 kohdan edellyttävän, että ennen kuin ilman huoltajaa matkustava alaikäinen poistetaan jäsenvaltion alueelta, kyseisen jäsenvaltion viranomaisten on oltava varmoja siitä, että tämä alaikäinen palautetaan jollekin perheenjäsenelleen tai nimetylle holhoojalleen taikka että häntä varten on kohdevaltiossa järjestetty asianmukainen vastaanotto. Kyse on siten viranomaisen vastuusta varmistaa palautuksen turvallisuus ja asianmukainen vastaanotto. Tähän nähden Maahanmuuttovirasto ei ole voinut katsoa, että valittajan kanssa samaan aikaan Suomesta turvapaikkaa hakenut sukulainen voi varmistaa valittajan turvallisen paluun. Koska valittajan ei voida edellyttää hakeutuvan vapaaehtoisen paluun ohjelmaan, Maahanmuuttovirasto ei ole myöskään voinut katsoa, että valittajan kotimaahan paluun turvallisuudesta voidaan varmistua hänen vapaaehtoisen paluunsa kautta.

Korkein hallinto-oikeus katsoo, että yksin sillä perusteella, että valittaja on kertonut pitävänsä yhteyttä kotimaassa olevaan perheeseensä, ei voida arvioida varmistetuksi sen oikeudellisen velvoitteen toteutumista, että alaikäinen valittaja palautettaisiin perheenjäsenelleen. Korkeimman hallinto-oikeuden käsityksenä on, että palauttamisolosuhteiden asianmukaisuuden varmistaminen edellyttää yhteistyötä Suomen täytäntöönpanoviranomaisten ja vastaanottavan valtion toimivaltaisten viranomaisten tai lapsen kotimaassa olevien vanhempien tai holhoojien kanssa. Koska asiassa ei ole voitu varmistua valittajan paluun turvallisuudesta ja vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuudesta, häntä ei ole voitu käännyttää kotimaahansa Irakiin.

Näillä perusteilla Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset on käännyttämisen osalta kumottava ja käännyttämistä koskeva asia palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus kiinnittää asiassa huomiota erityisesti valittajan nuoreen ikään. Mikäli asian jatkokäsittelyssä ei voida varmistua valittajan kotimaahan paluun turvallisuudesta ja vastaanotto-olosuhteiden asianmukaisuudesta, eikä valittajan käännyttäminen kotimaahan siten ole mahdollista, asiassa tulee harkittavaksi oleskeluluvan myöntäminen valittajalle. Korkein hallinto-oikeus ei ota kysymystä tältä osin kuitenkaan suoraan ratkaistavakseen.

Asian näin päättyessä ei ole tarpeen lausua täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta.

Oikeusapu Avustajalle oikeusapulain nojalla maksettava määrä hyväksytään vaatimuksen mukaisena. Tämä määrä jää valtion vahingoksi.

Oikeusapulain 13 §:n 3 momentin nojalla määrätään, että avustajanmääräys on voimassa asiaa Maahanmuuttovirastossa käsiteltäessä.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä oikeusneuvokset Janne Aer, Tuomas Kuokkanen, Mikko Puumalainen ja Pekka Aalto. Asian esittelijä Jenny Rebold.

Julkaistu 10.11.2017