Vuonna 1954 UNHCR voitti Nobelin rauhanpalkinnon uraauurtavasta työstään Euroopassa. Mutta seuraava hätätilanne oli pian käsillä.
Vuoden 1956 Unkarin kansannousun aikana 200 000 ihmistä pakeni naapurimaahan Itävaltaan. UNHCR tunnusti nämä unkarilaiset prima facie -pakolaisiksi ja johti pyrkimyksiä asuttaa heidät uudelleen. Tämä kansannousu ja sen jälkiseuraukset muokkasivat tapaa, jolla humanitaariset järjestöt käsittelisivät pakolaiskriisejä tulevaisuudessa.
1960-luvulla siirtomaavallan purkautuminen Afrikassa johti ensimmäiseen maanosan lukuisista pakolaiskriiseistä. Seuraavien kahden vuosikymmenen aikana autoimme myös kotiseudultaan siirtymään joutuneita ihmisiä Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Vuonna 1981 saimme toisen Nobelin rauhanpalkinnon maailmanlaajuisesta työstämme pakolaisten hyväksi.
2000-luvun alkupuolella UNHCR on auttanut merkittävissä pakolaiskriiseissä Afrikassa, Lähi-idässä ja Aasiassa. Meitä on myös pyydetty käyttämään asiantuntemustamme monien konfliktien takia syntyneiden maansisäisten pakolaisten auttamiseen, ja olemme laajentaneet rooliamme kansalaisuudettomien henkilöiden auttamisessa. Joissakin maailman osissa, kuten Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa, vuoden 1951 pakolaissopimusta on vahvistettu alueellisilla oikeudellisilla välineillä.
UNHCR:llä on nykyään yli 9 700 työntekijää. Työskentelemme yhteensä 126 maassa, ja budjettimme, joka oli ensimmäisenä toimintavuonna 300 000 Yhdysvaltain dollaria, on vuoteen 2015 mennessä kasvanut 7 miljardiin dollariin. Vuonna 2015 juhlimme 65-vuotisjuhlavuottamme. Toiminta-aikanamme pitkälti yli 50 miljoonaa pakolaista on apumme ansiosta voinut aloittaa elämänsä onnistuneesti uudelleen.