Ennätyksellinen pakkosiirtojen määrä ja suojelun tarve vaativat isoja ratkaisuja. Pakolaiskiintiö paikat takaa turvallisuuden kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ihmisille.
Eritrealainen 41-vuotias Winta (toinen oikealta) kävelee sveitsiläisen kylän läpi kolmen lapsensa kanssa. Ksanet (vasemmalla) on 16-vuotias, Ermias 13 vuotta ja Melat 9 vuotta vanha. ©UNHCR/Mark Henley
YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n viimeisimpien arvioiden mukaan yli 1,4 miljoonaa, 62 eri isäntämaassa asuvaa pakolaista tarvitsee uudelleensijoittamista ensi vuonna. Arvio julkaistiin UNHCR:n vuotuisessa uudelleensijoittamisfoorumissa tänään.
“Suojelun tarve on kasvanut, koska yksi prosentti ihmiskunnasta on joutunut siirtymään asuinpaikaltaan. Heistä ylivoimainen enemmistö on siirtynyt kehitysalueille, joilla on myös omat haasteensa, eikä sopivia ratkaisuvaihtoehtoja ole tarpeeksi. Valtioiden täytyy tehdä enemmän ja auttaa meitä turvallisen asuinpaikan etsimisessä niille, jotka sellaisen tarvitsevat”, lausui YK:n pakolaisvaltuutettu Filippo Grandi, joka osallistuu tällä viikolla jokavuotiseen uudelleensijoittamista koskevaan kolmikantaneuvotteluun (ATCR).
Tämän vuoden uudelleensijoittamiskonferenssi järjestetään yhdessä Kanadan hallituksen ja Kanadan pakolaisneuvoston kanssa, ja se pidetään etäkokouksena.
Tänään ATCR:ssä julkaistun Ennakoidut globaaliset uudelleensijoittamistarpeet 2021 – raportin mukaan heikoimassa asemassa olevat Syyrian pakolaiset tarvitsevat kipeimmin uudelleensijoittamista. Viidettä vuotta peräkkäin syyrialaiset edustavat väestöä, jolla on suurin uudelleensijoittamisen tarve (41 %). Seuraavaksi suurimmat uudelleensijoittamista tarvitsevat pakolaisryhmät tulevat Etelä-Sudanista (9%) ja Kongosta (9%).
“COVID-19-pandemiasta huolimatta konfliktit ja vainot eivät ole loppuneet, ja ihmiset ympäri maailmaa pakenevat edelleen kodeistaan etsimään turvaa”, Grandi totesi.
“Uudelleensijoittamisella ei voida koskaan ratkaista kaikkien maailman pakolaisten tilannetta, mutta niille harvoille, jotka ovat suurimmassa vaarassa, tämä voi olla elämän ja kuoleman kysymys.”
Uudelleensijoittamisessa pakolaiset siirretään isäntämaasta maahan, joka on sitoutunut ottamaan heidät vastaan ja myöntämään heille pysyvän asuinpaikan. Uudelleensijoittaminen takaa turvallisuuden niille ihmisille, joiden henki on vaarassa tai joilla on erityisiä tarpeita, joiden hoitamiseen ei ole resursseja maassa, josta turvaa on aluksi haettu.
Kehitysmaat ottavat vastaan 85 prosenttia maailman pakolaisista. Turvapaikka-alueittain katsottuna Afrikan itäosassa ja sarvialueella on edelleen suurin tarve uudelleensijoittamiselle. Seuraavaksi suurin tarve on Turkissa, joka isännöi 3,6 miljoonaa pakolaista. Turkkia seuraavat Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka sekä Keski-Afrikka ja Afrikan suurten järvien alue.
Vastuun jakaminen suurta pakolaisväestöä tukevien valtioiden kesken ja keskinäisen solidaarisuuden osoittaminen, pakolaisten siirtymismahdollisuuksien lisääminen uudelleensijoittamisen ja uusien maahantuloväylien kautta mukaan lukien perhe-, työ- ja opiskeluväylät, on yksi maailmanlaajuisen pakolaissopimuksen päätavoitteista.
Viime vuonna UNHCR ja sen kumppanit käynnistivät uudelleensijoittamista ja uusia maahantuloväyliä koskevan kolmivuotisen strategian, joka ennakoi miljoonan pakolaisen uudelleensijoittamista ja kahden miljoonan pakolaisen ottamista vastaan uusien väylien kautta vuoteen 2028 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi yhä useampien valtioiden tulisi liittyä uudelleensijoitusohjelmaan ja tarjota paikkoja pakolaisille.
Vuonna 2019 26 maata otti uudelleensijoittamisen vuoksi vastaan yhteensä 107 800 pakolaista, joista UNHCR avusti lähes 64 000 uudelleensijoitusta. Tänä vuonna valtiot ovat tarjonneet UNHCR:lle vain 57 600 uudelleensijoituspaikkaa. Valitettavasti COVID-19 vaikeuttaa näiden uudelleensijoituspaikkojen täysipainoista hyödyntämistä.
”Kehotan kaikkia maita antamaan lisätukea heikoimmassa asemassa olevien pakolaisten auttamiseen muun muassa uudelleensijoittamiseen humanitaaristen väylien ja muiden maahantulojärjestelyjen avulla sekä koulutus-, työvoima- ja perheenyhdistämisjärjestelyjä käyttäen. Solidaarisuuden tarve on nyt suurempi kuin koskaan”, Grandi sanoi.
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä
