YK:n pakolaisjärjestö UNHCR vetoaa tänään maihin ympäri maailmaa, että ne tekisivät paljon enemmän löytääkseen koteja miljoonille pakolaisille ja muille konfliktien, vainon tai muiden yleistä järjestystä vakavasti häiritsevien tapahtumien vuoksi siirtymään joutuneille ihmisille. Tänään julkaistu raportti osoittaa, että pakkosiirrot koskevat nyt yli 1 prosenttia ihmiskunnasta – joka 97. ihminen on joutunut siirtymään – ja yhä harvempi pakenevista pystyy palaamaan kotiin.
Kaksi päivää ennen maailman pakolaispäivää (20.6.) julkaistava UNHCR:n vuosittainen Global Trends -raportti osoittaa, että siirtymään joutuneita oli vuoden 2019 lopussa ennennäkemättömät 79,5 miljoonaa. Se on enemmän kuin UNHCR on koskaan nähnyt.
Raportissa todetaan myös, että näköpiirissä ei juuri ole pikaista helpotusta pakolaisten ahdinkoon. 1990-luvulla keskimäärin 1,5 miljoonaa pakolaista vuodessa pystyi palaamaan kotiin. Viime vuosikymmenen aikana tämä määrä on pudonnut noin 385, 000 henkilöön, mikä tarkoittaa, että pakkosiirtojen kasvu ylittää tällä hetkellä selvästi mahdolliset ratkaisut.
”Olemme todistamassa muuttunutta todellisuutta siinä mielessä, että pakkosiirrot eivät ole nykyään ainoastaan huomattavasti laajempia, mutta ne eivät enää ole myöskään lyhytaikaisia ja väliaikaisia ilmiöitä”, sanoi YK:n pakolaisvaltuutettu Filippo Grandi. ”Ihmisten ei voida odottaa asuvan epävakaassa tilanteessa vuosikausia ilman mahdollisuutta palata kotiin tai voimatta rakentaa tulevaisuutta siellä, missä he ovat. Tarvitsemme täysin uuden ja hyväksyvämmän asenteen kaikkia pakenevia kohtaan. Lisäksi meidän on paljon määrätietoisemmin pyrittävä ratkaisemaan vuosia jatkuneita konflikteja, jotka ovat tämän valtavan kärsimyksen taustalla.”
UNHCR:n Global Trends -raportti osoittaa, että 79,5 miljoonasta ihmisestä, jotka olivat joutuneet lähtemään kodeistaan viime vuoden loppuun mennessä, 45,7 miljoonaa oli paennut muille alueille oman maansa sisällä. Loput olivat muualle siirtymään joutuneita ihmisiä, joista 4,2 miljoonaa odotti turvapaikkahakemusten ratkaisua, kun taas 29,6 miljoonaa oli pakolaisia ja muut maansa ulkopuolelle pakoon joutuneita.
Vuotuinen kasvu vuoden 2018 lopun 70,8 miljoonasta on seurausta kahdesta pääasiallisesta tekijästä. Ensinnäkin huolestuttavat uudet pakkosiirrot vuonna 2019, etenkin Kongon demokraattisessa tasavallassa, Sahelissa, Jemenissä ja Syyriassa. Syyriassa on nyt menossa kymmenes konfliktivuosi, ja se yksinään on aiheuttanut 13,2 miljoonaa pakolaista, turvapaikanhakijaa ja maan sisällä siirtymään joutuneita, eli kuudesosan maailman pakolaisten kokonaismäärästä.
Toinen tekijä on se, että maansa ulkopuolella olevien venezuelalaisten tilanne on nyt esitetty selvemmin. Monia heistä ei ole laillisesti rekisteröity pakolaisiksi tai turvapaikanhakijoiksi, mutta he tarvitsevat suojaa koskevia järjestelyjä.
Kaikkiin näihin lukuihin kätkeytyy suuri määrä yksilöllisiä ja hyvin henkilökohtaisia kriisejä. Pakkosiirrettyihin sisältyy yhtä monta lasta (arviolta 30–34 miljoonaa, heistä kymmenet tuhannet ilman huoltajaa) kuin esimerkiksi Australian, Tanskan ja Mongolian koko väestöön kuuluu yhteensä. Samaan aikaan yli 60-vuotiaiden pakkosiirrettyjen osuus (4 prosenttia) on huomattavasti pienempi kuin heidän osuutensa maailman väestöstä (12 prosenttia) – tämä tilasto kertoo mittaamattomasta sydänsurusta, epätoivosta, uhrauksista ja rakkaista henkilöistä eroon joutumisesta.
Kahdeksan asiaa, jotka on tiedettävä pakkosiirroista
- Vähintään 100 miljoonaa ihmistä joutui pakenemaan kodeistaan viimeisen vuosikymmenen aikana ja hakemaan turvaa joko kotimaastaan tai sen ulkopuolelta. Se on enemmän pakoon pyrkiviä ihmisiä kuin koko Egyptin väkiluku, maailman 14. väkirikkain maa.
- Pakkosiirrot ovat melkein kaksinkertaistuneet vuodesta 2010 (41 miljoonaa silloin, 79,5 miljoonaa nyt).
- 80 prosenttia maailman siirtymään joutuneista ihmisistä on maissa tai alueilla, joilla vallitsee akuutti elintarvikepula ja aliravitsemus. Monia näistä maista uhkaavat myös ilmasto-, luonnon-, ja muut katastrofit.
- Yli kolme neljäsosaa maailman pakolaisista (77 prosenttia) on joutunut pitkäaikaisen pakkosiirron tilanteisiin – esimerkiksi Afganistanin tilanne on nyt viidennellä vuosikymmenellä.
- Enemmän kuin kahdeksan kymmenestä pakolaisesta (85 prosenttia) on kehitysmaissa, yleensä sen maan naapurimaassa, josta he ovat paenneet.
- Kaksi kolmasosaa rajojen yli siirtymään joutuneista ihmisistä on vain viidestä maasta: Syyriasta, Venezuelasta, Afganistanista, Etelä-Sudanista ja Myanmarista.
- Global Trends- raportti laskee kaikki suuret siirtymään joutuneet ja pakolaisväestöt, mukaan lukien 5,6 miljoonaa palestiinalaispakolaista, jotka kuuluvat Yhdistyneiden kansakuntien Palestiinan avustus- ja työjärjestön alaisuuteen.
- Vuoden 2030 kestävän kehityksen ”ketään ei jätetä” -sitoumus sisältää nyt yksiselitteisesti myös pakolaiset uuden pakolaismittarin ansiosta, jonka YK:n tilastotoimikunta hyväksyi tämän vuoden maaliskuussa.
****
HUOMAA: UNHCR:n Global Trends -raportti julkaistaan samanaikaisesti sen vuosiraportin kanssa. Vuosiraportissa kerrotaan toimista, joita UNHCR on toteuttanut pakkosiirrettyjen ja maailman tunnettujen kansalaisuudettomien väestöjen tarpeiden huomioimiseksi.
Jaa Facebookissa Jaa Twitterissä