Hän haaveilee keksivänsä parannuskeinon syöpään
Mojtaba oli 13-vuotias, kun hän pakeni Talebania.
Mojtaba, 22: “”Matka Eurooppaan oli hyvin vaikea. Olin silloin vasta 13-vuotias. Menetin isoveljeni matkalla. Hän hukkui Turkin ja Kreikan välisellä merimatkalla. Sen jälkeen jouduin selviytymään yksin. Vaikeinta oli epätietoisuus siitä, keneen voisin luottaa. Minulla oli kuitenkin onnea. Löysin Itävallasta perheen, joka tuki minua ja tukee edelleen. Nyt olen yliopistossa opiskelemassa molekyylibiologiaa.
”Tiede ei kuulunut lapsuuteeni. Autoin vanhempiani pelloilla Ghaznin maakunnassa. He olivat maanviljelijöitä ja kasvattivat perunoita, hedelmiä ja vihanneksia. Taleban oli kaikkialla ympärillämme. Hazara-vähemmistön jäseninä olimme aina vaarassa. Se tuntui aivan vankilalta. Emme voineet liikkua vapaasti. Ennemmin tai myöhemmin kimppuumme olisi käyty. Eurooppa oli ainoa toivomme turvallisuudesta.
”Afganistanilainen perheeni on nyt luonani, ja toteutan unelmaani syöpätutkimuksesta. Haluaisin lähteä ulkomaille suorittamaan tohtorintutkintoa, ehkä Skotlantiin, koska siellä on hyviä aivoasiantuntijoita. Olen päättänyt taistella syöpää vastaan.”
Mojtaba opiskelee vielä iltamyöhään isä- ja äitipuolensa talossa olevassa huoneessaan. Hän toivoo voivansa jatkaa syöpätutkimuksen parissa väitöskirjaan saakka.
Mojtaba työskentelemässä Wienin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan laboratoriossa. 13-vuotiaana hän pakeni veljensä kanssa talibaneja, mutta hänen veljensä hukkui Egeanmereen. Nyt hän opiskelee lääketiedettä ja unelmoi löytävänsä parannuskeinon syöpään.
Mojtaba (toinen vasemmalta) ystävineen grillijuhlissa maaseudulla Wienin ulkopuolella. “Rakastan Wieniä, se on kaunis kaupunki, jota kutsun kodikseni.”
Tavakolin perhe nauttimassa yhteistä päivällistä. Vasemmalta oikealle: Mojtaban äiti Rehana Rahimi (46), sisar Zahra Tavakoli (17), Mojtaba Tavakoli (22), veli Omid Tavakoli (1) ja isä Joma Ali Tavakoli (53).
Mojtaban, 22, sylissään nuorin veli Omid Tavakoli, 1, ja hänen äitinsä Rehana Rahimi, 46, perheen asunnossa.
Mojtaba Tavakoli, 22, pakeni 13-vuotiaana Afganistanista. Nyt hän opiskelee molekyylibiologiaa Wienin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Eniten häntä kiinnostaa syöpätutkimus.
Mojtaba Tavakolilla oli vain perustavanlaatuinen koulutus, kun hän pakeni Talebania Afganistanista 13-vuotiaana. Nyt hän on 22-vuotias ja opiskelee molekyylibiologiaa Wienin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Tulevaisuudessa hän aikoo panostaa syöpätutkimukseen. Afganistanin syrjittyyn Hazara-vähemmistöön kuuluva Tavakolin perhe lähetti kaksi poikaansa Eurooppaan vuonna 2006, jotta he pääsisivät pakoon Talebanilta. Kun 18-vuotias isoveli Morteza oli hukkunut Egeanmereen, Mojtaba jatkoi matkaansa yksin. Itävallassa hän sai suojaa ja tukea itävaltalaispariskunnalta Marion Weigliltä ja Bernhard Wimmeriltä.
Saatuaan turvapaikan Itävallasta Mojtaba pystyi tuomaan afganistanilaisen perheensä luokseen. Toinen veljistä, 12-vuotias Mustafa, kuoli Wienissä syöpään vuonna 2014.
Henkilökohtainen menetys ja omien tukijoiden ystävällisyys motivoivat Mojtabaa.
”Olen nähnyt asioita, joita kaksi kertaa vanhemmat ihmiset eivät ole nähneet”, hän sanoo. ”Tämän vuoksi toimin hyvin kurinalaisesti hyödyntääkseni saamani mahdollisuudet ja tehdäkseni perheestäni ylpeän.”
Osoita solidaarisuutesi hashtagilla #WithRefugees ja allekirjoita vetoomuksemme – Allekirjoita
Seuraa tilannetta – Seuraa meitä:
More stories
Baw Meh pakeni Myanmarin väkivaltaisuuksia.
Hän haaveilee paremmasta tulevaisuudesta
Carmen pakeni Kolumbiasta väkivaltaisuuksien vuoksi
Hän toivoo innoittavansa muita naisia työllään.
Solaf pakeni Syyrian sotaa perheensä kanssa
Hän rakastaa urheilua ja haaveilee elämästä Amerikassa