”Menetin kaiken – kotini, ruumiini, identiteettini. Lapseni nukkuvat maassa.”
Zainaba, Banguihin siirtymään joutunut neljän lapsen leskiäiti
Joulukuussa 2013 sadattuhannet ihmiset joutuivat lähtemään kodeistaan, kun puolisotilaallisten joukkojen johtamat väkivaltaisuudet levisivät Keski-Afrikan tasavallassa. Siviilejä surmattiin raa’asti, koteja ryöstettiin, kyliä poltettiin. Siitä lähtien maasta on lähtenyt lähes 468 000 pakolaista Kameruniin(🇬🇧), Tšadiin(🇬🇧). Kongon demokraattiseen tasavaltaan(🇬🇧) ja Kongon tasavaltaan(🇬🇧). Vaikka helmikuussa 2016 pidetyt vaalit sujuivat rauhallisesti, Keski-Afrikan tasavallassa on yhä yli 415 000 sisäisesti siirtymään joutunutta ihmistä.
Vähittäinen taival kohti rauhaa ja vakautta muuttui kaaokseksi kesäkuun puolivälissä 2016, kun entisen Seleka-koalition kannattajat ja sitä vastustavat anti-balaka-joukot alkoivat jälleen ottaa yhteen maan koillisosassa. Hyökkäysten kohteeksi joutui jopa 30 000 ihmistä, ja lähes 6 000 naista, lasta ja vanhusta hakeutui turvaan läheisiin Tšadiin ja Kameruniin.
Tuhannet ihmiset ovat kävelleet ja piileksineet metsissä viikkojen ajan pyrkien epätoivoisesti pakoon, joskus tyystin vailla ruokaa ja juomaa. Pakolaisleireihin saapuvat ihmiset ovat kokeneet traumaattista väkivaltaa, ja hyvin monet kärsivät aliravitsemuksesta.
Keski-Afrikan tasavalta on maailman vähiten kriisiapua saaneita maita. Monilta ihmisiltä puuttuvat perustavimmatkin hengissä pysymisen edellytykset. Ruoka, terveys, suoja, vesi ja sanitaatio ovat perustarpeita, joiden järjestäminen on elintärkeää virallisten leirien ulkopuolella eläville pakolaisille ja heistä huolehtiville yhteisöille.
UNHCR on kumppaneineen toistuvasti vedonnut lahjoittajiin, jotta avustusohjelmille Keski-Afrikan tasavallassa ja sen naapurimaissa myönnettäisiin rahoitusta.