Vaikka paon syyt voivat olla samoja kuin maasta poistuneilla pakolaisilla, maansisäiset pakolaiset ovat jääneet omaan maahansa ja oman hallituksensa suojelun alaisiksi, vaikka samainen hallitus olisikin syynä heidän pakkosiirrolleen. Tästä johtuen maansisäiset pakolaiset kuuluvat maailman haavoittuvaisimpiin ihmisryhmiin.
Vaikka UNHCR:n alkuperäinen mandaatti ei varsinaisesti katakaan maansisäisiä pakolaisia, olemme hyödyntäneet asiantuntemustamme suojellaksemme ja avustaaksemme heitä useiden vuosien ajan.
Vuoden 2014 loppuun mennessä maailmassa oli ennätykselliset 38 miljoonaa kotiseudultaan väkivaltaisuuksien vuoksi lähtemään joutunutta maansisäistä pakolaista. Vuonna 2014 lähtemään joutuneita oli Norjan pakolaisneuvoston Genevessä sijaitsevan maansisäisen pakolaisuuden seurantakeskuksen (IDMC)(🇬🇧) mukaan huimat 11 miljoonaa – eli 30 000 ihmistä vuoden jokaista päivää kohden.
Vuonna 2014 UNHCR piti huolta noin 26 miljoonasta maailman maansisäisestä pakolaisesta. IDMC:n Global Overview 2015 ‑julkaisussa kerrottiin, että kyseisenä vuonna suurin osa maansisäisen pakolaisuuden kasvusta johtui pitkittyneistä kriiseistä Kongon demokraattisessa tasavallassa, Irakissa, Nigeriassa, Etelä-Sudanissa ja Syyriassa. Yhteenlaskettuna näiden viiden maan osuus maailman uusista väestön pakkosiirroista on 60 prosenttia.
Uusista maansisäisistä siviilien pakkosiirroista jouduttiin kärsimään eniten Irakissa, missä ainakin 2,2 miljoonaa ihmistä joutui lähtemään kotiseudultaan vuonna 2014. Syyrian väestöstä puolestaan ainakin 40 prosenttia, eli 7,6 miljoonaa ihmistä, on maansisäisiä pakolaisia – suurin maakohtainen lukumäärä maailmassa. Euroopassakin jouduttiin kokemaan massiivisia pakkosiirtoja ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen – Itä-Ukrainassa yli 640 000 ihmistä joutui jättämään kotinsa sodan vuoksi.