Suomalainen ”isoäiti” auttaa levotonta pikkulasta löytämään rauhan
Azaldeen ja hänen nuori tyttärensä aloittavat elämän alusta pienellä saarella Lounais-Suomessa sen jälkeen, kun perhetragedia pakotti heidät pakenemaan Bagdadista.
Diana saapui Suomeen vain kaksivuotiaana lokakuussa 2015. Hänellä oli vaikeuksia toipua äitinsä kidnappauksesta ja katoamisesta heidän kotikaupungissaan Bagdadissa. Peloissaan kaikesta uudesta ja oudosta Diana takertui isäänsä, Azaldeen Kadhemiin, joka kamppaili oman tuskansa ja surunsa kanssa.
Azaldeen, 34, toteaa, että Irak ei ollut hänelle turvallinen paikka lapsen kasvattamiseen. ”Olimme aina peloissamme”, hän muistelee. ”Diana ei saa kasvaa rauhassa Irakissa.”
He olivat niiden 100 pakolaisen joukossa, jotka löysivät uuden kodin pienestä Nauvon saariyhteisöstä Suomen lounaissaaristosta.
Siellä 80-vuotias asukas Mona Hemmer otti nämä kaksi ihmistä suojiinsa. Hänestä tuli Dianalle isoäitihahmo, joka toi vakautta tytön uuteen elämään.
Nyt kolmen vuoden ikäinen Diana on puhjennut kukkaan. ”Hän on kasvanut uskomattoman nopeasti ja muuttunut hyvin ahdistuneesta lapsesta tytöksi, joka kommunikoi ja ottaa rennosti”, sanoo Mona.
”Hänen tulevaisuutensa on erittäin valoisa.”
Dianan uusi koti Nauvo sijaitsee Suomen ruotsinkielisellä alueella, joka on kesäaikaan rauhan tyyssija usealle tuhannelle lomailijalle. Sesongin ulkopuolella sen pysyvän väestön määrä on 1 500.
Mona muutti saarelle jäätyään eläkkeelle 17 vuotta sitten ja asuu siellä kumppaninsa Kaj’n kanssa. Kun yhteisölle selvisi, että sinne tulee 100 pakolaista, hän halusi alusta alkaen auttaa pakolaisia tuntemaan olonsa kotoisaksi.
Mona ja hänen kumppaninsa Kaj (oikealla) ovat omaksuneet Dianan isovanhempien roolin. © UNHCR/Max-Michel Kolijn
Mona työskentelee kulttuuriyhdistyksen parissa tuomalla konsertteja ja taidetta saarelle. Hän on aktiivinen ja arvostettu yhteisön jäsen. Kun asukkaat kuulivat pakolaisten suunnitellusta saapumisesta, he alkoivat nopeasti tehdä valmisteluja.
Mona toteaa: ”Jotkut ihmiset olivat huolissaan siitä, miten pakolaiset vaikuttaisivat pieneen yhteisöömme.” ”Mutta ennen kaikkea olimme uteliaita. Nauvolaiset olivat aikoinaan matkaajia, kalastajia – tuntemattomat asiat ja eri kulttuurit kiinnostavat heitä. Sen sijaan että olisimme sulkeutuneet peloissamme, päätimme toivottaa perheet ja lapset tervetulleiksi vierainamme”.
”Pakolaisten tervetulleiksi toivottaminen ei tarkoita sitä, että heille pitäisi järjestää kauheasti erillistä toimintaa. Siinä on kyse siitä, että he tuntevat olevansa tervetulleita osana sitä, mitä paikallisessa yhteisössä muutenkin puuhaillaan.”
Joukko henkilöitä alkoi varmistaa, että pakolaiset otettaisiin mukaan ja heit’ pyydettäisiin osallistumaan yhteisön aktiviteetteihin.
He puhuivat kurssien ja klubien järjestäjille, muuttivat taidekursseja siten, että ne sopivat lapsiperheille, kutsuivat pakolaisia mukaan fitness- ja neulontakursseille ja jalkapallojoukkueisiin, ottivat nuoria aikuisia mukaan juhliin ja viettivät aikaa heidän kanssaan. Pakolaisille alkoi pian rakentua oma ystäväverkosto Nauvoon.
”Pian he tunsivat jotkin naapureistamme paremmin kuin me ”, Mona sanoo. ”Loppujen lopuksi me opimme heiltä asioita, ja se nivoi Nauvon yhteisöä tiiviimmin yhteen.”
Azaldeen kiintyi välittömästi Monaan ja alkoi kutsua häntä ”äidiksi”. Kun hän alkoi käydä suomen kielen kursseilla Turussa kerran viikossa, Mona tarjoutui hoitamaan Dianaa, ja lapsi hyväksyi pian hänet sijaisisoäidiksi. Suomalaisessa yhteiskunnassa lapset viettävät usein päivän viikossa isovanhempiensa kanssa.
Diana käy katsomassa naapurin tallissa olevaa hevosta. © UNHCR/Max-Michel Kolijn
”Se nivoi Nauvon yhteisöä tiiviimmin yhteen.”
Diana sai Monan kodissa rauhallisen tilan, jossa hän voi rentoutua, leikkiä koiran kanssa, käydä katsomassa hevosta naapurin tallissa ja tuntea olevansa rakastettu lapsenlapsi.
”Omat lapsenlapseni ovat aikuisia, joten olin hyvin iloinen tavatessani Dianan”, Mona toteaa. ”Olemme kehittäneet omat rutiinimme, ja Diana tuntee täällä olonsa turvalliseksi.”
Azaldeen ja Diana ovat nyt saaneet pakolaisaseman ja oleskeluluvan. Azaldeen on päättänyt pysyä Nauvossa ja opiskella suomea, vaikka monet muut pakolaiset ovat päättäneet siirtyä isompiin kaupunkeihin.
”En halua aiheuttaa Dianalle uutta muuttoa nyt, kun olemme lopulta löytäneet ison perheen täältä”, hän sanoo. ”Perheeni on Mona ja Kaj ja muut Nauvossa.”
”Nauvo on hyvä ja rakastava paikka. Tämä on nyt meidän kotimme.”