Lim Bol, 21: “On hyvin erilaista elää pakolaisena verrattuna elämään omassa maassa. Kotimaassa työskentelin kemian opettajana peruskoulussa. Ihmisten palveleminen innostaa minua todella paljon, koska se auttaa yhteisöäni kasvamaan
 
Kun tulin leirille, vietin kolme kuukautta toimettomana ilman työtä. Kun pakolaisleirille sitten avattiin peruskoulu, haettavaksi tuli työpaikka. Hain sitä ja pääsin opettajaksi. Nyt olen edennyt vararehtoriksi. Se on kovaa työtä, mutta tuntuu hyvältä. Palvelen taas ihmisiä.

“Ennen sotaa suunnittelin lääketieteen opintoja. On hienoa nähdä lääkäreitä työssään. Unelmani on entisellään, mutta ensin minun on saatava koulutukseni valmiiksi, eikä siihen ole täällä mahdollisuutta. Tämä tuhoaa tulevaisuutemme.”

Lim on kotoisin Etelä-Sudanista, jossa vuoden 2013 konflikti on pakottanut 670 000 ihmistä pakenemaan naapurimaihin. Lisäksi 1,7 miljoonaa ihmistä on jäänyt kodittomiksi oman maan sisällä. Limin molemmat vanhemmat ovat kuolleet, eikä hänen veljensä suostunut pakenemaan kotoa Etiopiaan hänen kanssaan.  
 
Hän on yksin Gambellan pakolaisleirillä, ja vaikka perustarpeista huolehditaan, koulutuksen keskeytyminen tuntuu todella masentavalta. Odotellessaan mahdollisuutta suorittaa toisen asteen koulutus loppuun Lim työskentelee opettajana ja vararehtorina yhdessä leirin liian täysistä peruskouluista.
 
UNHCR auttaa Etiopian viranomaisia tarjoamaan perusopetusta, mutta rahoituksen puuttuessa toisen asteen koulutus kestää vain vuoden tarvittavien neljän vuoden asemesta. ”Tämä ei ole meille hyväksi”, sanoo Lim. ”Haluan palata maahani osaavana ihmisenä, joka pystyy palvelemaan muita.”

Osoita solidaarisuutesi hashtagilla #WithRefugees ja allekirjoita vetoomuksemme – Allekirjoita

Seuraa tilannetta – Seuraa meitä: