Hän haaveilee paremmasta tulevaisuudesta lapsenlapsilleen
Baw Meh pakeni Myanmarin väkivaltaisuuksia
Baw Meh, 77: “Menin naimisiin hyvin nuorena. Vanhempani järjestivät avioliiton. Emme tavanneet kertaakaan ennen häitä. Hän sanoi, että olin hyvin hoikka, ja minä sanoin hänen olevan komea ja miehekäs. Nauroimme, mutta noiden ensimmäisten sanojen jälkeen ujostelimme kävellä yhdessä. Meillä oli hyviä ja myös vaikeita aikoja. Kun taistelut levisivät kyläämme, jouduimme muuttamaan. Sotilaat polttivat kaiken, ja menetimme koko omaisuutemme. Monet meistä ylittivät vuoria ja jokia. Otimme mukaan korin, jossa kannoimme pataa, kirvestä, hiiliä ja 30 kupillista riisiä. Kannoin lapsia ja juoksin. He kasvoivat paetessamme ja aikuistuivat leirillä Thaimaassa.
Jouduimme pakenemaan heti synnytettyäni nuorimman tyttäreni. Halusin hänen pääsevän nuorena kouluun ja saavan koulutuksen, mutta se ei ollut mahdollista. Nyt asun hänen ja kolmen tyttärenpoikani kanssa. Lapset käyvät koulua leirissä. Olen siitä onnellinen. Toivon heidän jatkavan opiskelua ja hankkivan koulutuksen. Haluan, että heistä tulee samanlaisia kuin te (viitaten UNHCR:n työntekijöihin).
“Ajattelin, että palaisimme kyläämme pian lähtömme jälkeen. Emme kuitenkaan pystyneet siihen. Olemme olleet tällä leirillä noin 20 vuotta.”
Baw Meh (edessä, 77), kävelee ystäviensä, Klaw Meh’n (oikealla) ja Oo Meh’n (vasemmalla) kanssa Ban Mai Nai Soin pakolaisleirillä.
Baw Meh, 77, ja hänen lapsenlapsensa, Ko Reh, 10, ja Ti Reh, 5, Ban Mai Nai Soin pakolaisleirillä, joka sijaitsee noin kahden kilometrin päässä Thaimaan ja Myanmarin väliseltä rajalta.
Baw Meh, 77, istumassa kotinsa oviaukossa. Hän jakaa asumuksen Ban Mai Nai Soin pakolaisleirillä lastensa ja lastenlastensa kanssa. Baw Meh’n lapsenlapset ovat syntyneet leirillä, joten suvusta jo kolme sukupolvea asuu pitkäaikaisesti hätämajoituksessa.
Baw Meh (oikealla) pesemässä riisiä Klaw Meh’n (vasemmalla) kanssa Ban Mai Nai Soin pakolaisleirillä. Kuten useimmat täällä elävät pakolaiset, hän vaelsi viidakon läpi miehensä ja kuuden lapsensa kanssa, ylittäen jokia ja nukkuen metsien suojissa, kuljettaen koko omaisuuttaan selässään.
Baw Meh, 77, katselee, kun tytär Pray Meh ja tyttärenpoika Ti Reh, 5, valmistavat ateriaa hökkelissä, jonka he jakavat keskenään Ban Mai Nai Soin pakolaisleirillä.
Baw Meh, 77, ja hänen lapsenlapsensa, Ti Reh, 5, tekemässä askareita tyttärensä kanssa jakamansa hökkelin ulkopuolella. Baw Meh’lle Ban Mai Nai Soin pakolaisleiri on ollut koti jo 18 vuotta.
Karennitaustainen Baw Meh edustaa Pohjois-Thaimaan Ban Mai Nai Soin pakolaisleirillä vanhempaa polvea. Hänellä on yhä yllään perinteinen asu koruineen, jonka hän toi mukanaan kotimaastaan Myanmarista.
Baw Meh laulaa mielellään perinteisiä Karenni-lauluja laittaessaan perheelleen ruokaa iltaisin. Hän puhuu myös mielellään aviomiehestään, joka kuoli viime vuonna ennen toivomaansa kotiinpaluuta. Monet hänen lapsistaan ja lapsenlapsistaan on siirretty kolmansiin maihin. Yksi tyttärenpojista sanoi hänelle ennen lähtöään, että pitäisi hänestä huolta Amerikasta käsin ja palaisi jonakin päivänä tervehtimään. Baw Meh on kieltäytynyt lähtemästä. Hän pysyttelee mieluummin aviomiehensä lähellä. Tämä on haudattu leirin läntiseen osaan, koska se on lähempänä heidän Myanmarin puolella sijaitsevaa kotikyläänsä.
Nyt 77-vuotias Baw Meh pakeni Myanmarin Kayah-osavaltiosta vuonna 1996. 18 vuotta myöhemmin hänen Karenni-perheensä kolme sukupolvea asuvat edelleen Ban Mai Nai Soin pakolaisleirillä Pohjois-Thaimaassa. Myanmarista Thaimaahan saapuneet Karenni-pakolaiset muodostavat yhden maailman pitkäkestoisimmista pakolaistilanteista.
Osoita solidaarisuutesi hashtagilla #WithRefugees ja allekirjoita vetoomuksemme – Allekirjoita
Seuraa tilannetta – Seuraa meitä:
More stories
Solaf pakeni Syyrian sotaa perheensä kanssa
Hän rakastaa urheilua ja haaveilee elämästä Amerikassa
Mojtaba oli 13-vuotias, kun hän pakeni Talebania.
Hän haaveilee keksivänsä parannuskeinon syöpään
Carmen pakeni Kolumbiasta väkivaltaisuuksien vuoksi
Hän toivoo innoittavansa muita naisia työllään.